comments 39

Ota ruorista kiinni Anna

En tiedä mitä tämän uuden vuoden kanssa tekisin. Ainakaan en uskalla yhtään tippaa innostua. Kuinka monena tammikuun ensimmäisenä olen täällä blogissakin ollut ihan woohoooo!, hyvästellyt näyttävästi mennyttä ja intoillut uutta. Jälkeenpäin katsottuna jokseenkin turhaan, elämä soljuu eteenpäin ilman minun tempoiluanikin. Osa kaikesta vanhasta raahautuu väkisinkin mukana, ja harva uusi asia tulee kalenteriin katsomalla.

Mitä jos nyt antaisin vain vuoden vaihtua, kuten päivä vaihtuu toiseen muutenkin, lipumalla hiljaa illaksi ja syväksi yöksi, puhkeamalla varovasti kuin juuri puhallettu lasi uudeksi aamuksi?

Vai iloitako sittenkin ihan jokaisesta uudesta aamusta niin kuin se olisi tammikuun ensimmäinen? Nousisi sängystä, kohottaisi kädet kohti kattoa ja huutaisi riemunsa irti? Jokainen keskiyön hetki taittaisi uuden, puhtaan aukeaman esiin, sillä niinhän se tekee.

Kuljen kylmissä huoneissa kuudetta päivää ja kannan kolmea muistikirjaa ja kahta erilaista kynää kainalossani siltä varalta, että oivallan jotakin suurta, tai keksin jotain huumaavaa sanottavaa. Tai ehkä osaan yhtäkkiä piirtää?

Huomaan, että tätä on liikkeellä. Moni samanikäinen nainen on kuin unesta herännyt Ruusunen, räpyttelee kirkkaan valon osuessa silmiin. Mihin vuodet katosivat? Miten tähän tultiin? Ja missä minä olin sillä aikaa? Siis minä, se joka olin joskus kauan sitten, joka olen jossain kaiken alla yhä?

Milloin meistä tuli näin… varovaisia?

Joku on ottanut reppunsa ja jättänyt kaiken, toiset ovat terapiassa. Useimmat puskevat sitkeästi päätään oman arkensa kalvon läpi kuin syntyäkseen uudelleen. Miehet seisovat hämmentyneinä ovensuissa kun jauhopussit lentävät keittiöiden halki ja kaikki on hetken kuin hopealla silattua. Läikkyvien vesilasien vieressä aaamupalapöydissä on ruusujuurta, b-vitamiinia ja helokkiöljykapseleita. Peileistä katsoo vieraita, aikuisia naisia. Se mikä ennen oli vain suloinen tyynynpainauma poskessa ei enää aamuisin oikenekaan. Gynegologit kautta maan kirjoittavat lääkefirmojen sujuvilla kynillä reseptejä rapiseville papereille: laitetaanko hormoonihoitoa vai mielialalääkitys? Ei, vaan antakaa meille meidän elämämme takaisin!!!

Jos nyt sitten kuitenkin yritän asettaa tälle vuodelle jotakin tavoitteita.

Haluan olla enemmän iloinen, semmoinen hulluniloinen. Vuoden 2016 vaihtuessa vuodeksi 2017 haluan suudella enkä riidellä. Ja haluan olla enemmän Anna.

Yhä äiti, yhä vaimo, mutta kaikista eniten Anna.

39 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.