comments 10

Oodi Sakari Sirkkaselle ja muita mietteitä

Päivät soljuvat eteenpäin kituliaasti, saa aika paljon tehdä taikoja säilyttääkseen hilpeytensä tässä hämärässä. Ja kyllä, jouluangstiakin on ollut ilmassa, vaikka kaari-ikkunani kuinka idylliltä näyttäisi.

Tänäkin vuonna olemme joulun kotona, vaikka viime jouluna vannoin, ettei koskaan enää. Olen pitänyt puhelut sukulaisten kanssa niin lyhyinä, ettei niissä ole päästy vahingossakaan jouluun asti, joten jos suunnitelmani toteutuu, on joulu ohi ennen kuin he keksivät edes ehdottaa sen viettämistä yhdessä. Ah autuas olisi joulu hissukseen, vain oman perheen kesken! (Niin paljon kuin pullistelevan ruokapöydän ympäri alati juoksevia, mölyäviä ja punaviinillä lattioitani peseviä sukulaisiani rakastankin…)

Mutsi sitä paitsi ehkä jo loukkaantui, kun luulin hänen lähettämissään whatsapp-kuvissa olevia joulukoristeita Star Wars hahmoiksi ja Eino Gröniksi nimetyn alastoman enkelinpullukan vieressä kristallikruunussa roikkuvia toisia enkeleitä tampooneiksi. Äitini kuuntelee ties kuinka monetta viikkoa jouluradiota ja itkee oikein tyytyväisenä, ruotsalaisten pirteät laulut vain kuulemma välillä vesittävät tunnelmaa.

Veljeni sen sijaan lähetti minulle seuraavanlaisen niskavillat nostattavan viestin:
Mä näen jo meidät istumassa takan edessä samanlaiset villapaidat päällä, glögilasit kädessä. Anna, sä saat olla tänä jouluna poro, mä oon tonttu.

(Meidän takkahan on vahingossa purettu jo ajat sitten, vihaan villapaitoja ja varsinkin glögiä enkä todellakaan hinkua olla poro. Hän on kyllä yks tonttu ihan ympäri vuoden…)

Miten te muut kestätte sukulaisianne?

Pakkanen kiristyy juuri nyt, vanhan kivitalon (vanheneva) asukas tuntee sen heti. Jalkoja ei mielellään laske lattialle ilman sukkia ja tossuja, vaan kietaisee ne alleen. Filttejä lojuu jokaisella käsinojalla, ne heitetään harteille kun niskaan vetää. Vain kirjoittavat sormet ovat enää alttiina kylmälle, täytyy olla nopea. Ja sitä ajatukseni eivät juuri nyt oikein ole.

Lapsiakin kirjoittamattomuuteni on jo ihmetyttänyt. He nimittäin kysyivät (korppien hyökkäysten uhallakin), olenko jo kertonut teille sämpylöistä. No, kerrotaan sitten, vaikka tarkoin vaalimaani blogi-imagooni kuuluukin vaikea ja traumaattinen taikinasuhde. Tosin tätä taikinaa ei tarvitsekaan KOSKETTAA käsin, ja siksi annoin sille mahdollisuuden.

Sikke Sumarin rapeakuoriset aamiaissämpylät
Alkuperäinen, oikea resepti löytyy täältä, ja tässä vielä suoraviivaisempi versio.

7,5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
n. 12 dl jauhoja (mitä vain, tai vaikka sekoitusta)
Kourallinen siemeniä, pähkinöitä, jotain kivaa…

Liuota hiiva veteen, lisää suola ja jauhot. Lisää jauhot erissä, älä laita liikaa. Jätä taikina paksuksi puuroksi. Reipas sekoittaminen lusikalla riittää, ei tarvitse vaivata (halleluja!). Anna taikinan tekeentyä peitetyssä kulhossa tai kattilassa yön yli jääkaapissa. Aamulla nostele kahdella lusikalla sämpylän näköisiä möykkyjä leivinpaperoidulle pellille ja laita kuumaan (220) uuniin reiluksi puoleksi tunniksi, vähän möykkyjen koosta riippuen. Taikina säilyy jääkaapissa muutaman päivän, ja tottakai leipäsiä voi paistella iltapalallekin.

Koska illat ovat pitkiä ja pimeitä, olen nukahtanut ajoissa, ja siksi herännyt vielä aikaisemmin kuin yleensä, joka sekin oli aikaisin. Paistelen kynttilöillä valaistussa keittiössäni siis aamutuimaan sämpylöitä tai hauduttelen riisipuuroa samoihin aikoihin kuin postikantaja kiikuttaa Hesaria laatikkoon. Kuuntelen Polittiikkaradiota, yritän ymmärtää maailmaa. (Oletteko te muuten jo heränneet huomaamaan, miten ihana on Politiikkaradion Sakari Sirkkanen. Jotenkin niin avoin ja rento ja kiva. KIVA POIKA!)

Heräilevä perhe on ollut yhtä ihmeissään kuin minäkin energiapiikeistäni kukonlaulun aikaan. Ja niistä rapeakuorisista lämpimäisistä.

Siihen se energia on sitten lopahtanutkin, mutta koska joka päivä on saamari soikoon syötävä, niin saatte vielä toisen reseptin. Tämän herkun alkuperä ja inspiraatio löytyy täältä, mutta oi kuinka oioinkaan taas!

Kasvispyörykät ihanassa kastikkeessa

Osta valmiita falafel-pyöryköitä, tai kasvispullia. (Reseptilinkissä löytyy kyllä ohje niihinkin.)

Tee kastike:
Kuullota kattilan pohjalla sipulia, valkosipulia ja mausteita (kuten jeeraa, garam masalaa, paprikajauhetta, chililastuja, kurkumaa…) öljyssä. Lisää pari lusikallista valmista inkivääritahnaa. Kaada joukkoon purkillinen tomaattimurskaa, purkillinen kookosmaitoa ja desin verran kermaa. Hauduttele ja maistele maut kohdilleen. Kumoa pullerot kastikkeen joukoon ja anna niiden imea makuja ja lämmetä läpikotaisin.

Tarjoile riisikeon kanssa, annoksen päälle sopivat cashewpähkinät ja korianterinlehdet, rinnalle limenlohko.

Joka päiväistä ruokarallia helpottamaan olen saanut myös jännittäviä ruokatuliaisia suomenopiskelijoltani, kuten mm. täytettyjä vihanneksia (dolma) ja pieniä taateli- ja pähkinäleivonnaisia Luulin, että dolma tarkoittaa vain viininlehtikääryleitä, mutta termi pitää sisällään muitakin kasviksia: jumalaisella, mausteisella riisillä täytettyjä kokonaisia sipuleita, tomaatteja ja kesäkurpitsan- tai munakoisonlohkoja. Ja kyllä, niitä viininlehtikääryleitäkin. Jos sinulla ei ole vielä dolmaa pyöritteleviä ystäviä, löydät esimerkiksi täältä yhden (ylipirteän) reseptin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Mitäs muuta.

Lauantaina ajelimme Fiskarsiin. Suosittelen lämpimästi, kaltaiseni epäjouluihminenkin aavistuksen innostui hillityistä valorimpsuista, tuoksuvista havuista ja tyynestä tunnelmasta, joka pienessä ruukkikylässä vallitsi. Kävelimme kiireettä ja käsikädessä kaikki puodit läpi, joimme liikaa kahvia ja söimme käsintehtyjä suklaita pienestä pahvirasiasta. Teimme onnistuneita joululahjaostoksia lähinnä itsellemme. Kotimatkalla pysähdyimme hyvin, hyvin myöhäiselle lounaalle kuolemannälkäisinä Karjaan Köttkontrolleniin, gastropubiin, joka oli erinomainen uusi tuttavuus.

Työrintamalla on hiljaista. Tai siis palkkatyörintamalla. Olen mestari ajautumaan palkattomiin projekteihin, hyvää hyvyyttäni tai valtavan innostuksen vallassa. Tässä minulla on vielä opettelemista. Vaikeina hetkinä (vaikea hetki tarkoittaa yleensä nettipankissa pyörimistä) minun on joskus myös hankala perustella itselleni tätä bloginpitoa. Toisaalta se on, ja on aina ollut, tärkeä henkireikä. Tärkeä kaikinpuolin.

Meille on tulossa piakkoin italialainen koululainen Suomen-vierailulle viikoksi, ja australialainen, mutta pari vuotta sitten hankolaistunut kissa kahdeksi kuukaudeksi. Mies sitten tasapainottaa tilannetta olemalla keikoillaan viikkotolkulla, keskimmäinen tytär puolestaan käväisee Pariisissa. Uuden vuoden aiomme viettää koko perhe Helsingissä. Haaveissa siintää simpukoita, ranskalaisia perunoita ja samppanjaa. Ja useampi yö rapeissa hotellilakanoissa, ihanaa!

Yksi ystäväni ihmetteli mitä Ranskalle on tapahtunut, jos kerran olen taas matkustamaisillani Kreikkaan. Ranska toivottavasti pysyy hetken paikallaan ilman minuakin. Itse asiassa Kreikassa vasta ymmärsin, kuinka syvästi Ranska todellakin tuntuu henkiseltä kodiltani. Kreikassa olin vain matkailija (ja oikein tyytyväinen siihenkin rooliin), mutta Ranskassa hartijani laskeutuvat ja koen pääseväni lähemmäksi elämän tarkoitusta. Olen nähnyt viime aikoina useampana yönä unta Villa Le Menestrelin maisemista, herään melkein kyynelissä ikävästä ja vannon, että vielä hetken heräämisen jälkeen tyynyni tuoksuu savulta ja sypresseiltä… Haluaisin myös Bretagneen, Pariisiin, Lyoniin. Entä Biarritz! Bordeaux!

Kreikassa jäi vain jotakin kiehtovaa tutustumista vielä kesken, joka pakottaa palaamaan.

Loppuun uskomaton, elämää mullistava oivallus: otin ilmoituspiippaukset pois päältä puhelimestani. Sähköposti ei piippaa, whatsapp ei piippaa (kyllä, meillä on edelleen sukuryhmä, jonka nimi on “Joulu”), messenger ei piippaa. Hädin tuskin vastaan puhelimeen. Autuasta. En ollut tajunnutkaan, kuinka sähköjäniksenä olinkaan jokaisen titityyn tahtiin tanssinut. Olen lukenut enemmän kuin pitkään aikaan.

Mutta laita sinä kaikin mokomin kaikki maailman notificationit päälle, ettet jää paitsi Kirjatoukan kiehtovista käänteistä. Facebookissa ja instagramissa on sentään joitakin elonmerkkejä silloinkin kun täällä on hiljaista.

Lue lisää: 


Jouluangstista voit lukea vertaistuen tarpeessa mm. täällätäällätäältä, täältä, täältä ja täältä.


Ja sitten kun olet lukenut, otat cocktail-lasin valmiiksi esiin ja sukkuloit tänne, sillä sieltä löytyy Belgian Lempin joulu, ja se on ihana <3

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.