comments 17

Öissä, töissä ja myymälöissä

Kuva: Pinterest

Kuten niin monella nykyään, rikas työelämäni ja vaatimattomat tuloni koostuvat monesta osasta. Yhtä varsinaista ammatillista titteliä en osaa itselleni otsaan tatuoida, toki kirjoittaminen on sydämenvierimmäiseni. Ajattelin väläyttää vähän missä kaikessa olen mukana, sillä nyt hommia on paljon ja se heijastuu tännekin.

Ihan ensimmäisenä on oma toiminimeni. Kirjoitan tilaustekstejä, toimin copywriterinä, oikoluen, editoin. Pikkuisen käännänkin, joskus. Koulutan yrityksiä kommunikoimaan. Vedän erilaisia projekteja, suunnittelen sivustoja ja autan alkuun somessa. Kerron bloggaamisesta.
Nyt on tullut aika viedä omaa yrittäjyyttäni seuraavalle tasolle. Saarnaan työkseni viestimisen tärkeydestä, eikä minulla ole omaa nettivua eikä edes käyntikorttia. Siksi tästä puuttuu linkki, argh. Palikat ovat onneksi pian paikoillaan. Tai no, viimeistään syksyllä. En edes jaksa alkaa puolustelemaan ja hokemaan jotain suutarin lasten kengistä, kyllä te tiedätte. Itselle vikaksi se happinaamari, vai miten se nyt menikään.

Creative Hanko Collective sai alkunsa vuosi sitten keväällä, mutta käynnistyi kunnolla vasta tämän vuoden helmikuussa. Kun oikeat ihmiset osuvat yhteen oikeaan aikaan, alkaa tapahtua. Nyt istumme Lillin kanssa nokikkain harva se päivä, usein kaupungin kahviloissa, ja aiomme saada aikaiseksi jotain ihan mahtavaa. Mukana toiminnassa ovat myös Maria ja Ilkka. Hiomme vahvaa liiketoimintasuunnitelmaa, haemme apurahoja, etsimme sponsoreita. Raha perhana, aina siitä on pulaa. Samalla kokoamme jo joukkoja. Meidän tavoitteenamme on kehittää Hanko houkuttelevaksi luovan työn tekijöille, me haluamme uusia asukkaita, kansainvälistä vaihtoa, työpaikkoja ja vuoden ympäri vetovoimaista kaupunkikulttuuria. Rakastan tätä hommaa! Tulossa myös ihania taiteilijahaastatteluja ja työhuone-estetiikkaa kesän mittaan, esikuvamme on koukuttava Freunde von Freunden.

Otetaanpa yksi, tuore esimerkki siitä, mitä juuri nyt teen. Minun Hankoni – Mitt Hangö. Ihan hirmuisen kiva juttu, jossa yhdistyvät sekä Creative Hanko että toiminimi-toimintani. Hangon museo kerää muistoja 1990-luvulta aina tähän päivään asti, siis kaikkea sitä, mitä sitten sadan vuoden päästä voidaan jälkipolville tästä ajasta esitellä. Pilottisivu ja fb-sivu ovat jo käytössä, galleria avautuu ensi viikolla. Samalla oli ajankohtaista kouluttaa Hangon museon henkilökuntaa some-elämään, meillä oli tosi hauska päivä yhdessä. Tässä proggiksessa häärimme kimpassa Featuren kundien kanssa.

Sain myös juuri äsken tiedon tosi mieleisestä tekstityöstä, siitä lisää myöhemmin.

Villa Le Menestrel, Ranskan villa, jonka kesänaapurimme ostivat ja jota he vuokraavat, muodostui ensimmäisestä joulureissustamme lähtien rakkaaksi paikaksi. Koska Sari ja Juha pitivät matkakuvistamme ja -tarinoistamme, saimme tehtävän. Lisää kuvia ja tekstejä, tällä kertaa heidän omaan käyttöönsä. Teimme villalle uudet nettisivut ja pistimme facebookin laulamaan. Joulun ja huhtikuisen viikon jälkeen kaipuu Etelä-Ranskaan on taas kova, ehkä syksyllä uudestaan?

Studio Tomi Parkkonen on Herra Kameran yritys, mutta kyllä siinä saa rouvakin välillä tehdä töitä. Periaatteessa olemme sopineet, että parisuhteessamme pidämme työn ja huvin (minä olen siis se huvi) erillään, emmekä hirveästi hillu toistemme tonteilla. Me aloitamme kinastelun heti kun istumme samaan neuvottelupöytään. Jostain syystä tämä blogiyhteistyömme kuitenkin toimii. Ainakin useimmiten. Herra Kameran kauniita kuvia saa muuten ostaa myös omaksi, kas täältä.

Taiteilijaresidenssi on meidän vierastalomme ja osa elantoani, niitä pieniä puroja. Vuokraamme asuntoa ympäri vuoden, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Nyt talo on varattu syyskuun loppuun saakka. Toiselle asunnolle olisi tilausta, vanhan, kauniin tiilivaraston yläkerta onkin vielä rakentamatta. Taiteilijaresidenssiin on liittynyt myös haave taidegalleriasta verkossa. Nyt näyttää siltä, että se toteutuukin Creative Hangon tontilla. Lopulta kaikki järjestyy, aina.

Mrs Jonesin Kesäkauppa, mikä ihana, ihana kesätyö! Jonna on haaveillut sommarbutikista Hankoon jo vuosia, mutta koska hän kelpuutti vetäjäksi vain meikäläisen, ei yhtälö oikein ottanut tuulta alleen aikaisemmin. Tämä tyttö kun on ollut usemman kesän esimerkiksi Ranskassa. Mutta nyt kauppa vihdoin toteutuu, avajaiset ovat perjantaina. Tulkaa mansikoille ja kuohuvalle! Löydät siis Kirjatoukan livenä Hangon kävelykadulta, tiskin takaa, melkein jokaisena suvipäivänä. Ja Lilli tuuraa. Seuraa kaupan kuulumisia myös facebookissa.

Olen ollut 10 Hanko-vuoteni aikana enemmän tai vähemmän mukana järjestämässä varmaankin sataa tapahtumaa. Aina jossain vaiheessa kutakin häppeninkiä sanon, etten järjestä enää koskaan ikinä yhtään mitään. Ja sitten taas järjestän. Le Petit Festival Hanko on ystäväni Mi’n voimainponnistus, elämyksellinen teatteriviikonloppu elokuussa, jossa olen ollut hienoisena teknisenä, kirjallisena (ja ehkä joskus henkisenäkin) tukena. Hangon Elokuvajuhlien järjestelyissä olen ollut aikoinaan enemmän osallisena, nyt parin vuoden tauon jälkeen toivottavasti taas enemmän. Pari mainitakseni. (Siinä ja siinä kuuluvatko nämä työ-kategoriaan, sillä tunnetustihan kulttuuriduuneista ei juurikaan saa palkkaa, tai ainakaan asianmukaista sellaista, vaan pitkätkin päivät tehdään silkalla tunteen palolla. Tosi usein ne vapaaehtoiset puurtajat ovat lisäksi niitä, joilla on jo valmiiksi vähän. Tähänkin Creative Hanko toivoo löytävänsä kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Koska hyvä elämä, se kuuluu kaikille.)

Tämä blogikaan ei ole varsinaisesti työtä, mutta niin tärkeä ja iso osa elämääni, että se solahtaa ilman muuta tähän juttuun. Moni työ on itse asiassa virinnyt tätä kautta, en edes muista milloin viimeksi olen päivittänyt CV:täni. LinkedInissäkin taidan olla ammatiltani “Barbamama”.
Alter egomme Kirjatoukka & Herra Kamera hilluvat blogin lisäksi facebookissaInstagramissa (plus Herra Kameran oma tili) ja PinterestissäTwitterissä laiskasti, automaattiohjauksella. Kuulun myös Kotona Hangossa-bloggaajarinkiin. Ruokakurssia on kysytty, blogimme mutkia oikovien reseptien ystävien taholta. Pitäisikö?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että blogi olisi pienen ravistelun tarpeessa. Työnimestä aikoinaan osoitteeksi asti jymähtänyt nimi ei ihan vastaa sisältöä. Ne, jotka toivovat löytävänsä täältä kirjavinkkejä, pettyvät. Monet, jotka ehkä arvoistaisivat sisältöämme, eivät löydä perille kömpelön nimen taakse. Minä rakastan kirjoja, ja Herra Kameralla toki on kamera. Mutta minä en ole toukka ja tuosta toisesta herroittelu tuntuu vieraalta. Lisäksi kun me molemmat kerran väitämme olevamme visuaalisia ihmisiä, blogi voisi pikkuhiljaa saada arvoisensa raamit. Hulluintahan on, että me osaisimme sen tehdä ihan itse, kunhan ehtisimme. Katsotaan.

Mutta: mitään KIRJAA sen sijaan ei valitettavasti vielä ole työn alla, vaikka teistä moni on sitä uumoillutkin, kenties toivonutkin!

Kuva: Pinterest

17 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.