comments 5

Oi nuoruus, oi Pariisi

Tässäpä taas yksi kirja, jota en meinannut ensin lukea.

Minulla on paitsi elokuvienkatsonnassa, myös kirjojen lukemisessa ihan oma systeemini. Ei mielellään lueta kirjoja, joita kaikki muut lukevat. Ei ainakaan jos on kovasti kehuttu. Iso juttu Hesarissa? Unohda. Jos pitäisi joku kirja lukea varta vasten jotakin tilaisuutta varten, kuinka mieluinen hyvänsä, niin en lue. Luen vasta sitten kun ei enää tarvitsisi, kun juna meni jo. Sanopa Kirjatoukalle, että lue tämä! niin en lue. Luen siis pääasiassa Lippe Suomalaisen muistelmia jostain 80-luvulta.

No mutta tämän kirjan kuitenkin vahingossa lukaisin keväällä melko tuoreeltaan, tosin jonkin aikaa epäluuloisesti kirjan kioskikantta tuijotettuani.

Kirja alkoi äärimmäisen rasittavasti ja haahuilevasti, mutta kuten oikeassakin elämässä, heti kun päästiin Pariisiin, hommat alkoivat luistaa. Pölypilvi laskeutui, ääniä alkoi kantautua kadulta sisään lukijan mielikuvitukseen ja Hemingwayn ja hänen nuorikkonsa Hadley Richardsonin elämä heräsi eloon.

Jos luet tämän kirjan (huomaatko, kuinka hienovarainen olen, etten aiheuta kaltaisilleni paineita?), lue jos suinkin voit sen jälkeen heti perään Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi. Nuoruutemme Pariisi on taitava romaani, mutta Nuoruuteni Pariisi on THE juttu, vanhan kirjailijan rehellinen ja jälkiviisas katse menneisyyteen, rakkauteen, ystävyyteen ja sen ymmärtämiseen, kuinka nuorena sitä ei oikeastaan ymmärrä mistään mitään. Hemingwayn viimeinen vaimo saattoi editoida omin päin kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistua teosta, mutta silti, kaiho kuultaa läpi. Paula McLainen romaanin ansioksi on laskettava myös se, että Moveable Feast aukeni ties monennenko lukukerran jälkeen nyt ihan uudella tavalla.

Ja koska meille kirjatoukille jää taas putki päälle, luemme näiden kahden vanavedessä Hemingwayn ensimmäisen romaanin Ja aurinko nousee ja lisäksi ainakin Fitzgeraldin Yö on hellän, vähän Sylvia Beachia ja kirjakauppansa Shakespeare Companyn syntyä, sarjakuvateoksen Kiki de Montparnassesta sekä Gertrude Steinin kirjoittaman Alice B. Toklasin “omaelämäkerran” (ja vielä).
Kokkaamme Alice B. Toklasin ihan itse (?) kirjoittamasta keittokirjasta lampaankyljyksiä, suunnittelemme hyllystä löytyvien opusten kanssa kirjallisia kävelyretkiä Pariisiin ja katsomme ehkä jonakin sunnuntaina, kun aurinko paistaa eikä voi harjoittaa melankolista sadekävelyä, Woody Allenin höperön elokuvan Midnight in Paris.

Ja kas, taaskaan ei ole tarvinnut olla moneen päivään ihmisten kanssa missään tekemisissä, kun on vain huidellut 20-luvun Pariisissa, istunut kir royalilla Glocerie des Lilasin terassilla ja vedellyt pitkiä henkosia olemattomasta savukkeesta. Niin, oma pokkariversioni Hemingwayn Nuoruuteni Pariisista on aivan hiirenkorvilla, niin hyvin se edelleen toimii myös matkaoppaana Pariisiin.

On niin ihanaa olla Kirjatoukka!

If you are lucky enough to have lived in Paris as a young man, then wherever you go for the rest of your life it stays with you, for Paris is a moveable feast. – Ernest Hemingway


Lue lisää: Olen myös nähnyt Hemingwayn kissan vesikupin. Kyllä!

5 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.