Salainen underground -operaationi on tuoda pikkuhiljaa oeufs à la coque Suomeen. Tuo pieni hienostunut herkkuhan on onnen omiaan aamiaisena, väli- tai iltapalana, korvaapa pariisitar munalla tai parilla joskus lounaankin.

Rohkenin tilata (lisämaksusta) Oeufs à la coque -setin Klaus K -hotellissa huoneaamiaiseni yhteyteen, koska taannoin haastattelemani hotellipäällikkö Monsieur Thynell oli lämpimästi kannustanut vieraita kertomaan toiveistaan. Koko aamiaiskattauksen näet postauksessa Leffatreffeillä Helsingissä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on vaikea laji.

Kananmunien olisi suotavaa olla tuoreita ja luomua.

Keittiömestarin saa hetkessä harmaantumaan hotellin aamiaisruuhkassa tätä ruokalajia vaatiessaan, sillä oikeaa keittoaikaa on vaikea sanoa. Sehän riippuu nimittäin mm. munan koosta (eipäs hihitellä siellä) ja siitä tuoreudesta.

Yhden aika pomminvarman munankeittokikan olen esitellyt täällä.

Valkuaisen tulee joka tapauksessa olla kiinteä, mutta keltuaisen täysin juokseva. Dippaamaanhan tänne on tultu.

Leiväksi sopii parhaiten rapeakuorinen maalaisleipä, joka on kuivapaahdettu (ei öljyssä paistettu) ja leikattu suuhun (ja sinne keltuaiseen) sopiviksi tikuiksi. Hätätilassa paahtoleipäkin käy.

Leivän lisäksi tarjolla tulisi olla hyvää (sormi)suolaa ja hyvää (kirnu)voita.

Minusta sopiva kananmunamäärä on kaksi, ja ne tulee tarjota munakupeista, mielellään vielä lämpiminä.

Sitten vain kananmunalta lakki pois päästä ja dippailemaan, loput kauhotaan lusikalla suuhun.