Salainen underground -operaationi on tuoda pikkuhiljaa oeufs à la coque Suomeen. Tuo pieni hienostunut herkkuhan on onnen omiaan aamiaisena, väli- tai iltapalana, korvaapa pariisitar munalla tai parilla joskus lounaankin.
Rohkenin tilata (lisämaksusta) Oeufs à la coque -setin Klaus K -hotellissa huoneaamiaiseni yhteyteen, koska taannoin haastattelemani hotellipäällikkö Monsieur Thynell oli lämpimästi kannustanut vieraita kertomaan toiveistaan. Koko aamiaiskattauksen näet postauksessa Leffatreffeillä Helsingissä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on vaikea laji.
Kananmunien olisi suotavaa olla tuoreita ja luomua.
Keittiömestarin saa hetkessä harmaantumaan hotellin aamiaisruuhkassa tätä ruokalajia vaatiessaan, sillä oikeaa keittoaikaa on vaikea sanoa. Sehän riippuu nimittäin mm. munan koosta (eipäs hihitellä siellä) ja siitä tuoreudesta.
Yhden aika pomminvarman munankeittokikan olen esitellyt täällä.
Valkuaisen tulee joka tapauksessa olla kiinteä, mutta keltuaisen täysin juokseva. Dippaamaanhan tänne on tultu.
Leiväksi sopii parhaiten rapeakuorinen maalaisleipä, joka on kuivapaahdettu (ei öljyssä paistettu) ja leikattu suuhun (ja sinne keltuaiseen) sopiviksi tikuiksi. Hätätilassa paahtoleipäkin käy.
Leivän lisäksi tarjolla tulisi olla hyvää (sormi)suolaa ja hyvää (kirnu)voita.
Minusta sopiva kananmunamäärä on kaksi, ja ne tulee tarjota munakupeista, mielellään vielä lämpiminä.
Sitten vain kananmunalta lakki pois päästä ja dippailemaan, loput kauhotaan lusikalla suuhun.
David Suchetin Poirot syö munansa näin ja siksi siis minäkin. Hän myös pilkkoi paahtoleivän pienenpiin yhtäsuuriin neliöihin lautaselle ja asetteli hartaudella jokaisen päälle pienen nokareen marmeladia. Saan hirveät ruokakicksit ( ja sisustus-, tissuttelu-, puutarha-, pukeutumiskicksit) tästä sarjasta.
Ah! Olen nähnyt joskus muinoin vain muutaman osan, mutta nyt tekee mieli binge-watchata Poirotia noiden kicksien toivossa. Kiitos kun vinkkasit!
Minä olen oppinut tuntemaan tämän ruokalajin Skotlannissa asuessani nimellä “eggy soldiers” tai “egg and soldiers”. Sotilaita ovat siis tikuiksi leikatut paahtoleivät, joita dipataan keltuaiseen. Kiitos kun muistutit tästä!
Totta, mäkin olen kuullut tuon nimityksen joskus! Niin yksinkertaista, niin hyvää!
Olet oikeassa Poirotin suhteen. Katson Agatha Christien filmatisointeja juuri visuaalisuuden kauneuden takia. Nyt taitaa taas olla tarve…
Mullakin heräsi hirmuinen Poirot-kuume, en tosin ole suuri murhamysteerien ystävä, liian vilkas mielikuvitus…
Tästä tulee nyt Poirot-keskustelu, mutta ne ovat tosiaan mahtavia! Ihan jo kirjoinakin tietty, mutta David Suchet on ylivoimainen esittämään Poirot’a. Ja britit osaa tehdä tuollaista aikakausikuvausta.
Kyllä, se on vain ja ainostaan hänen kasvonsa kuin näen kun ajattelen Poirot’a. Kyllä britit osaa.
Mihin se voi pannaan, leivällekö ennen dippaamista?
Juuri näin. En tosin aina laita voita, mutta haluan, että se optio on olemassa 😀