comments 6

Nimestä vielä

Nimeen Anna palaa Anna liittyy monta hauskaa yhteensattumaa, jotka tajusin vasta myöhemmin, nimen jo valittuani.

Ensin oli siis jo olemassa ihan toinen nimipäätös, voin sen paljastaakin. (Vaikka nyt, kun nimi on mikä on, se kuulostaa ihan väärältä).

Uudesta blogista piti tulla Lempipäiväni tiistai.

Ajattelin, että se sisältäisi sen pienen anarkian, etten ole mikään TGIF-tyyppi, vaan semmoinen skumppaa keskellä tiistai-päivää tyyppi. Ja että vihaan kaikkia pakollisia viikonloppukemutuksia, ylipäätänsä kaikkia juhlia, joulua nyt etunenässä mutta myöskin juhannusta ja uutta vuotta sun muita. Pitkäperjantai on kiva, siitä mä tykkään.

Mutta yhtäkkiä nimi alkoi kuulostaa minusta sellaisen ihmisen blogin nimeltä, jolla on vaniljanvärinen keittiö, paljon kannustavia tekstejä seinillä, tyynyissä ja pienesineissä, nypyttömiä neuleita, nuokahtamattomia tulppaaneja ja joka valitsisi  harmoniselle päiväkirjalleen nimen Lempipäiväni tiistai (kaunokirjoituksella) koska

“arki nyt vaan on niiiiiiiiin ihanaa”

Ei, se en ole minä. Ei kuulosta minulta.

Anna palaa Anna poimiutui siis teidän kommenteistanne ja alkoi elää omaa elämäänsä. Olkoon sitten se, päätin tiistaina 17.1.17 ja varasin domainin. (Vielä kuitenkin vähän sillä ajatuksella, että ehtii tarvittaessa vaihtaakin.)

Häivyin Helsinkiin, hummailin siellä mitä hummailin, mutta huomasin käyttäväni tuota lausetta oikeastaan aika usein. Kuten vaikka kannustaakseni ystävää tekemään päättömyyksiä, tai vastaukseksi baaritiskillä esitettyyn kysymykseen haluanko lisää samppanjaa: anna palaa!

Mutta vasta kun näin nimen osoitekentässä ja uuden blogin ensimmäisissä aihioissa ymmärsin, että siinähän on minun etunimeni ja sukunimeni ensimmäiset kirjaimet, A & P.

Ja koko rimpusta tulee APA, jolla lempinimellä (lausuttuna Aappa), Parkkonen kutsui minua pitkään. Siihen asti itse asiassa, kunnes muutimme fifty-fifty ruotsinkieliseen kaupunkiin, Hankoon. Apa ei millään muotoa ollut enää korrekti nimi mielitietylle, se olisi kuulostanut kadulla huhuiltuna vähintäänkin oudolta. En muista mistä se Aappa alunperin tuli, en kiintynyt siihen sen kummemmin, vaikka toki tottelin. Sillä parempi sekin kuin heilastelumme ensimmäiset neljä vuotta, jolloin miehelläni ei ollut mitään muistikuvaa nimestäni. Hän on vähän sellainen hajamielinen yksilö.

Kysykääpä häneltä muuten huviksenne joskus mikä on toinen nimeni.

Kaiken tämän jälkeen uuden blogin nimi oli kuitenkin yhtäkkiä ikioma ja ihan selvä. Se tuntui  hyvältä sanoa ääneen ja sitä oli kiva kirjoitella, koska kynää ei tarvitse nostaa kertaakaan paperista vaan se etenee kuin aalto. Kokeilkaa vaikka.

Istuimme viime lauantaina aikamatkalla Tammisaaren Svenska Klubbenilla syömässä metsästäjänleikettä paksulla sienikastikkeella. Siemailimme punaviiniä lämmetäksemme pitkän kävelylenkin jälkeen, hykertelimme pysähtynyttä tunnelmaa. Meillä oli mukana paperia ja mustia tusseja (meillä on aina mukana omituisia asioita) ja aloimme raapustaa. Parkkonen vonkasi minua aloittamaan taas kuvien piirtämisen, piirtelin niitä hänelle joskus. Mutta nyt kirjoitin. Sivu toisensa jälkeen, se oli kuin tanssia.

Yksi niistä juoksutuksista on tuossa sivun ylälaidassa, ihan sellaisenaan, repäistynä kahvin tahrimasta muistikirjasta.

Parhaat asiat syntyvät pakottamatta.

6 Comments

  1. Liivia says

    Nyt vasta ehdin tänne uuteen ja kyllä on hyvin uudistettu! Onnea vaan!
    Eikä mitään valittamista uudesta pohjastakaan, itse en osaisi siirtyä sinne vaikka haluaisinkin. Koska tämä tietokonevamma…

    Mutta anteeksi jo etukäteen, mutta en pysty olla sanomatta tuosta nimestä, että siinä on minusta ehdottomasti yksi Anna liikaa (vaikka perusteletkin lyhenteellä).
    Anna palaa! Se toimisi minusta ihanasti pelkästään. Ja olisi monimerkityksellisempi. Palaathan sinä niin usein maailmalta kotiin, joten se olisi kuin hihkaisu hankolaisten suusta. Tai vaikka sitten intohimon tulessakin palamista.
    Älä suutu.
    Koska tykkään susta.

    • Anna says

      Liivia! Odotin jo jännityksellä mitä pidät. Onneksi et hylännyt vaikka pohja onkin mikä on, kuten sanottu, ei ollut heppo valinta mullekaan. Enkä todellakaan suutu nimipohdinnasta, hyvä kun sanoit.

      Huomaan nimittäin nyt, että unohdin kertoa tässä nimijutussa puolet siitä, mitä alunperin olin ajatellut. (Oppisinpa kirjoittamaan postausideoita ylös silloin kun ne ovat kirkkaina mielessä!) Kuten sen, että poikani ehdotti nimeä Rouva Kokomaailma, joka huvitti mua suuresti, ja sen, että juuri julkaisun kynnyksellä Mikko Kuustonen julkaisi kappaleen Anna mennä, Anna.

      Ja tämän:

      Anna palaa Anna-nimi sai lopullisen muotonsa vasta kun olin aikani guuglaillut onko nimi jo käytössä, ja jos on, missä muodossa. No olihan se. Anna palaa esiintyy ainakin yhden blogin nimessä, some-kanavien nimissä enemmänkin, kirjan nimenä, tanssikoulun nimenä jne. Ajattelin jo, että joudun luopumaan koko vaihtoehdosta. Mutta tarkemmin ajateltuna kaikki sanat ja sanonnathan ovat jossain muodossa jossain kuitenkin olemassa. Ja Anna palaa Anna oli yksin minun, sitä ei oltu varattu domaineissa, fb:ssa, instagramissa tai muualla, joten sen kuin vain poimin käyttööni.

      Ja mitä enemmän sitä käyttelin, sitä enemmän siitä pidin. Se on symmetrinen ja tekee melkein kuin ympyrän! Nimesstä esiintyy vielä omassakin käytössäni kahta versiota: pilkulla ja huutomerkillä tai ihan ilman mitään. Rupean kallistumaan ihan ilman mitään-versioon, se on vähän kuin mantra. anna palaa anna anna palaa anna anna palaa anna.

      Nimi on kuin tatuointi, joka koko ajan muistuttaa jostain asiasta josta muistutusta tarvitsee. Mä olen varsinainen en kehtaa-tyyppi, joten Anna palaa, Anna! tekee mulle tosi hyvää. Ja se toimii!

      Siinä olet ihan oikeassa, että ytimekkäämpi muoto olisi monimerkityksellisempi, ja maailmalta palaaminen ja välillä roihuaminen muuten vaan sopisi minuun hyvin.

      Mutta kuka osaisi kertoa mistä tulee sanonta Anna palaa, Frank?

      • Nimetön says

        pitkä sepustus meni pois – koska minutes blogi ja “meidän” talo italiassa… kyllä saku ja kirsi tietää.. ei voi auttaa saraa.. sorry…
        Ja hoh se oikea asia – pitkine perusteluineen “anna palaa, anna on paras valinta ikinä.

        • Anna says

          No nyt heräsi uteliaisuus mitä kaikkea se pitkä sepustus olisi sisältänyt! Superkiva kuulla, että pidät nimestä, kiitos!

      • Liivia says

        Ihanaa, (ja kiitos!!!) että et suuttunut! Kaduin kommenttiani koko päivän, enkä uskaltanut tulla millään katsomaan sen seurauksia…
        Nimi on oikein oikein hyvä ja piste.

        Ja uusi ulkomuoto on freesi ja tyylikäs ja sinun näköisesi!

        • Anna says

          No en todellakaan, nimipohdintasihan oli just hyvää! Ja se, että jaksoit funtsia asiaa, kertoo mulle että välität. Kiitos <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.