Valitse sivu

No ei se tämäkään vuosi ihan ongelmattomasti lähtenyt liikkeelle, vaikka olin asettanut numerolle 2014 Kovat Panokset ja Korkeat Odotukset. Ihan ensiksi putosin keittiöjakkaralta kun olin laittamassa merirosvolaivaa kattoon (don’t ask…) ja koska olin rappusten juurella, ja rappusissa on, noh, monta rappua eli askelmaa, niin sain myös monta kuprua kehon eri korkeuksille. Yläpää onneksi säästyi pahemmilta kolhuilta, mutta alapää, tässä tapauksessa jalat, ovat aika vakuuttavan näköiset. Tuohon ei moni skeittarikaan pysty, sanoi poika.

Sitten astuin ohutpohjaisilla ballerinoilla (ei, ei Repetoilla!) niittiin ja niitti tuli pohjan läpi päkiään asti. Siis mikä todennäköiyys on, että niitti on sillä tavalla pystyssä lattialla, että sen kaksi piikkiä sojottavat ilmassa, ja että joku astuu siihen juuri oikeassa kulmassa?

Myös muuta, vähemmän fyysistä takkuamista on ollut havaittavissa. Hesarin luokkakoneen mukaan olen “vähäosainen”, joka masensi minua hiukan, sillä olen koko ajan luullut olevani “aivan hämmästyttävä onnen kultalapsi”. (Tosin semmoista luokkaa siellä ei ollut, vaikka ehkä pitäisi.)

Saku Tuomisen kirja Hyvän elämän oppimääräkään ei auttanut. Hommasin sen sen jälkeen kun Herra Kamera oli HAUKOTELLUT tulevaisuuskeskustelussa ja kun ajattelin, että SAKU nyt AINAKIN ymmärtäisi. Mutta ei.

Silti. Hyviä asioita tapahtuu nyt koko ajan ja kiihtyvällä vauhdilla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ruusujuuri. Ruusujuurihan on ihan mahdoton epeli! Ja mistä näitä ihania, uusia ihmisiä elämääni nyt puskee? Well hello, Maija Poppanen?