comments 12

Niin kuin aalto kiveä hioo

No ei se tämäkään vuosi ihan ongelmattomasti lähtenyt liikkeelle, vaikka olin asettanut numerolle 2014 Kovat Panokset ja Korkeat Odotukset. Ihan ensiksi putosin keittiöjakkaralta kun olin laittamassa merirosvolaivaa kattoon (don’t ask…) ja koska olin rappusten juurella, ja rappusissa on, noh, monta rappua eli askelmaa, niin sain myös monta kuprua kehon eri korkeuksille. Yläpää onneksi säästyi pahemmilta kolhuilta, mutta alapää, tässä tapauksessa jalat, ovat aika vakuuttavan näköiset. Tuohon ei moni skeittarikaan pysty, sanoi poika.

Sitten astuin ohutpohjaisilla ballerinoilla (ei, ei Repetoilla!) niittiin ja niitti tuli pohjan läpi päkiään asti. Siis mikä todennäköiyys on, että niitti on sillä tavalla pystyssä lattialla, että sen kaksi piikkiä sojottavat ilmassa, ja että joku astuu siihen juuri oikeassa kulmassa?

Myös muuta, vähemmän fyysistä takkuamista on ollut havaittavissa. Hesarin luokkakoneen mukaan olen “vähäosainen”, joka masensi minua hiukan, sillä olen koko ajan luullut olevani “aivan hämmästyttävä onnen kultalapsi”. (Tosin semmoista luokkaa siellä ei ollut, vaikka ehkä pitäisi.)

Saku Tuomisen kirja Hyvän elämän oppimääräkään ei auttanut. Hommasin sen sen jälkeen kun Herra Kamera oli HAUKOTELLUT tulevaisuuskeskustelussa ja kun ajattelin, että SAKU nyt AINAKIN ymmärtäisi. Mutta ei.

Silti. Hyviä asioita tapahtuu nyt koko ajan ja kiihtyvällä vauhdilla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ruusujuuri. Ruusujuurihan on ihan mahdoton epeli! Ja mistä näitä ihania, uusia ihmisiä elämääni nyt puskee? Well hello, Maija Poppanen?

12 Comments

  1. Miten minustakin tuntuu, ettei tämä uusi vuosi ole päästänyt vajoamaan pumpuliin. Toivoa ja iloa ja valoa olen yrittänyt itseeni valaa myöskin Saku Tuomisen opeilla, jotka ovat muuten asettaneet herran silmissäni ihan uuteen häikäisevään valoon. Kirjaa en ole vielä saanut käsiini, mutta olen lukenut hartaudella monta valaisevaa haastattelua.

    Mutta että noin pahoin vuosi on sinua kohdellut, VÄÄRYYTTÄ! Toivon, että tähän alkuun tulikin se kaikki huono ja tästä eteen päin vain paranee!

    Onpas muuten sopiva kuva tuntoihisi. Kivet kuin mustelmat.

    • Hienosti sanottu, tuo "kivet kuin mustelmat". Ja ihan totta.
      Laita mulle vielä osotteesi s-postitse, niin pistän Hyvän elämän oppimäärän tulemaan, pistä sinä se sitten taas eteenpäin jollekin, joka sitä tarvitsee!

  2. Anonyymi says

    Kuulostaa siltä, että sinun pitää tehdä Hesarissa ohjeistettua fenkolilla ja pastiksella höystettyä katkarapupataa. Jo unhoittuu maiset murheet ja vähäosaisuudet, häntäluunkivistykset ja mustelmat!

    Lempi Sveitsistä

    • Lempi lempiseni, olen tehnyt sitä, parikin kertaa, ja se on ihanaa! Ja ihan kuin se todella auttaisi kaikkiin vaivoihin!

  3. Luulen kuule että nämä epäonnet koettelevat sinua vain näin ensimmäisenä kuukautena. Eihän tammikuu ole ylipäätään mitenkään erityisen valoisa kuukausi, vai mitä? Tammikuu kun loppuun saadaan niin se on kevyttä liukua kohti kevättä vaan, sanon minä!

    • Oooh, tuohon haluan uskoa. Ja onhan tapahtunut jo 10 päivässä ihan älyttömästi hyviäkin juttuja! Hyvä vuosi, näin suhtaudumme! (Ja toivon sitä sinullekin <3 )

  4. KArmeeta kohellusta siellä! Toivottavasti vähenee. Upea luontokuva tässä, oi kiitos.
    HEi, koitas nyt kommentoida blogiini. Yritin tehdä jotakin että se olisi helpompaa…

  5. Täällä toinen vähäosainen, joka ei ole tajunnut olevansa vähäosainen. Toivottavasti mustelmat ovat jo paranemaan päin.

  6. Anonyymi says

    Tämä testi oli kyllä aika raakavetäisty korkeamman hienosto-ukkelin tekemä kyykytys.
    En usko–ja taiteellinen puoli jäi aika vähäosaiseksi!
    Sakun kirjan luin–ja ehkä vähän samaa vikaa. Fiilistelyä vain koko kirja enimmäkseen. Fiilistelyä jonkun muun, kuin hänen omilla tuntemuksillaan…ei kohahduttanut.
    En koe, että kirjoittaja itse TÄYSIN edes tietää, mistä kirjoittaa.

    Paljolti parempia "elämänsuunnan pohdintakirjoja" on saatavilla.
    Joskus pelkkä hyvän elämänkerran lukeminen, aidosti eläneen ja kokeneen ihmisen elämästä, antaa niin paljon enemmän, avaa silmiä.

    Nikadora

    • Niin ja miksi Sakun kirjassa oli valmiita alleviivauksia, miksi?? ;D
      Olen samaa mieltä elämäkerroista, siksi luenkin niitä paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.