Merenneito-parka ei vieläkään ole päässyt seinälle! Mutta sen sijaan kokkaamaan kylläkin, kanssani, uudelle keittiön sivupöydälle, joka myös yläkerran kirjoituspöytänä muistetaan. Pöytä tosin jatkaa pian matkaa vanhempieni kotiin, ja sieltä tulee joku toinen kaunispintainen kaveri tilalle. Niin maailma muuttuu Eskoseni. Jos ei muuten niin pöytä kerrallaan.
Merenneito on vanha provencelainen kaunotar, parin vuoden takainen joululahjani Herra Kameralta. Hän löytyi hankolaisesta Ditt & Datt-putiikista, ja ostajan velvollisuuskiin kuuluu neidon rinnanpäiden punaaminen säännöllisesti huulipuikolla, jonka hennon vaaleanpunainen väri on tarkalleen edellisen, ranskalaisen omistajattaren valitsema. Kivisten kutrien pölyistä pyyhkiminen on osa aamurituaalejani.
Täältä löydät minut nykyään
Hae blogista
Blogiarkisto
Kategoriat
Avainsanat
15vuotta
Amsterdam
arkkitehtuuri
awards
Belgian Lempi
blogi
elokuvat
Hanko
Helsinki
hotellielämää
Kauppa
Kirjatoukka haastattelee
Koti
Kreikka
kukat
kulttuuri
kulttuuririennot
Kööpenhamina
Look like Lou
LOVE
Lukijoiden toivepostauksia
Luvussa juuri nyt
matkat
Meksiko
musiikki
mutsi
Pariisi
Politiikkaradio
Q&A
Ranska
ravintolat
reseptit
Shop
sisustus
studio
taide
Taiteilijaresidenssi
Tallinna
Turku
tyyli
Tästä innostuin tänään
Vieraskirjoittaja
Villa Le Menestrel
vinkit
Yhteistyö
Löysin tänne blogiisi hiljattain, en voi uskoa, etten ole löytänyt aiemmin. Tykkään näistä arjen pienistäsuurista tarinoista, voisin lukea niitä sivukaupalla peräperää jos aikaa olisi. Kaunis pöytä, kelpais mullekin!
Ihana kuulla, kiva kun löysit meidät! Kävin kurkkimassa blogiisi; minäkin olen sohvallamakoilijoita 🙂