Valitse sivu

Lueskelin tässä bilettämisen ohella syksyn muotilehtiä ja tein itseanalyysiä suurten muotitalojen mainosten perusteella.

En ole Ralp Lauren -nainen, en ole Dior -nainen. En ole millään muotoa Prada -nainen. En ole Louis Vuitton -nainen, en Burberry -nainen, en Mulberry -nainen enkä Valentino -nainen. Miu Miu -nainen olis varmaan makee olla, mutta en ole. Armani -nainen? Naah… Saint Laurent-nainen? Itse asiassa 25 vuotta sitten näytin juuri tolta. Bottega Veneta -nainen? Hui, ei. Balenciaga? Ei.
Boss, Guess, Paul Smith? Ei, ei ja ei. 

Kuka on Guccin uusi pääsuunnittelija, uuupeita vaatteita! (Googlaa: Alessandro Michele.) Silti ei.

Moschino, nope.
Chanel-naista minussa on ehkä toivorikkaasti ajateltuna hitunen, silmän sisärajauksen verran. Olen myös Tom Ford-hajuvesi-nainen, mitä silmänrajauksiin tulee. Alberta Ferretti-nainen? Ollappa! Chloé-nainen, jos 40 kiloa minua vaihdettaisiin 40 senttiin pituutta. Isabel Marant-nainen? Huokaus. On mulla kyllä yks Marantin kaftaani mutta se ei taida riittää…
Analyysin lopputulos? Olen Dolce & Gabbana-mummo.