Valitse sivu

En ole käynyt joogaamassa sitten alkusyksyn, ja se surettaa. Onnistuin saamaan hartiani siihen kuntoon, etten saanut paitaa pois päältä kyynelittä, ja se, mitä kuvittelin pieneksi paussiksi, on venynyt kuukausien mittaiseksi joogattomaksi elämäksi. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, sillä nekin heiveröiset tulokset, joita oli ahkeralla kaudella havaittavissa ovat nyt taas liuenneet olemattomiin. En tietysti ole koskaan ollut lähelläkään mitään tiibetiläistä munkkia olomuodoltani, ennemminkin munkkirinkilää, mutta ehdin jo iloita siitä VOIMAN tunteesta, jota harjoittelu toi. Minäkö se olin, joka laittoi kevyesti kämmenet jalkapohjien alle syvään eteentaivutukseen, tai nousi napa kattoa kohti (jonkunlaiseen horjuvaan) siltaan?

Mitä sitten tilalle? Juoksustakin olen haaveillut (tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin vaaleanpunaisista lenkkareista), olisihan minulla jumalaisen kauniit reitit heti kotikadun päästä. Mutta ääääh, en oikein näe itseäni kipittämässä kajal-kynää tiukasti puristaen pitkin Bellevuen rantaa räntäsateessa (jota ei kyllä ole, mutta VOISI olla). Ja lenkkivaatteet?? Eeeei ei ei ei ei ei…

Mitä te harrastatte, pakkohan tässä kai jotain on HARRASTAA, sillä pataruoat, punaviini ja paksut kirjat, ne eivät vain sitten millään kiinteytä pakaroita? Uskokaa pois, olen kokeillut.

Yin-joogan pariin aion kyllä palata, se on lempeää ja ihanaa. Siis kunhan se ei osu mun ruoka-aikaan 😉