Valitse sivu

Nyt sen muistan. Mä en jotenkin osaa puhua kesää.

Odotin taas ihan hulluna venyviä aurinkoisia päiviä ja lukuhetkiä korituolissa pihapuun alla, mutta nyt en kuitenkaan muista mitä siellä auringossa tehtiinkään ja korituolinkin ympärillä on ruuhkaa.

Mitä siis oikein odotin, kun odotin kesää?

Odotin raukeutta, luulen.

En muistanut nälkää, pölyä enkä pyykkikasoja, luulen.

Kun aurinko paistaa, pitää tehdä, pitää mennä. Pitää grillata, pitää rillata. Hellemekko, surffitukka, varvastossu, korikassi. Lakatut varpaankynnet paikataan vauhdissa. Cin cin!

Oma koti on vieras talo kesällä. Sotkuinen ja hiekkainen. Ovesta ei mahdu sisään, kun rantapeitot ja sulkapallomailat ovat tehneet teltan eteiseen. Kookoksentuoksuinen vartaloöljy täplittää kylpyhuonetta. Keittiöni on jonkun kesäihmisen jäljiltä mansikasta tahmea.

Koko maailma puskee mustasta mullasta ja viileästä vedestä hienoa satoa, mutta ei ole kai aikaa kokata. Ei ainakaan sisällä, kun ulkona paistaa vihdoin aurinko. Aurinko! En kuitenkaan halua rantaan, en santaan, en puistojuhliin enkä purjeveneiden kansille. Lyön kuuluisat kantapääni tiukasti maahan niin että sora pölähtää. Seison siis keskellä pihaa, auringossa, enkä tee mitään. Seison ja ihmettelen. Seison, ja ajattelen, että haluaisin olla jossain muualla.

Aikaisin aamulla ukkoskuuro pyyhkäisi yli Hangon. Me päätimme pakata ankanpojat autoon ja lähteä seikkailulle. Kirjatoukan karavaani kulkee itärajalta länsirannikolle suloista siksakkia eikä kukaan, ei kukaan tiedä missä me menemme ja milloin me palaamme.

Voikaa sillä välin hyvin, nauttikaa siitä mitä kesäksi kutsutaan!

Lisälukemista: YLE/ Tove Jansson 100 v. “Suvaitseva muumiperhe ei katso vinoon erikoisempiakaan vieraita. Muumilaaksossa saa olla juuri sellainen kuin on. Siteeraan Nuuskamuikkusta: ”Ne tahtoivat rupatella. Ne olivat kaikkialla. Mutta niiden seurassa saattoi olla yksikseenkin. […] Kuinka on mahdollista, että minä olen saattanut viettää niiden seurassa kaikki pitkät kesät huomaamatta koskaan, että ne antoivat minun olla yksikseni.”