comments 16

Mistä oli kysymys?

Ei, käteni ei ole noin ryppyinen, se on teippiä.

On hämmästyttävää, kuinka suuri osa naisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä jotain epämukavuutta tai askarruttavaa rinnoissaan. Tai siis hämmästyttävää on se, kuinka vähän siitä puhutaan.

Minustakin on kyllä vaikeaa ottaa tämä aihe postauksessa käsittelyyn. Olisin kuitenkin toivonut, että olisin kuullut tai lukenut jostain jonkun muunkin joskus hermoilleen rintoinensa. Siksi kirjoitan.

Aloitetaan pidemmittä puheitta. Rintani olivat olleet arat jo pitkään, vuosia. Halaaminenkin teki kipeää. Siedin kuitenkin asiaa ja syytin huonoa kirjoitusasentoa. Enkä käynyt gynekologilla sitten synnytysteni. Oireet kuitenkin lisääntyivät, ja siitä alkoivat tutkimukset.

Mammografiassa (elämäni ensimmäisessä) ja sen yhteydessä tehdyssä ultrassa rinnoistani löytyi kystia, eräänlaisia nestetäytteisiä tyynysiä. Niitä oli runsaasti ja osa niistä oli aika isoja. En ollut koskaan eläessäni kuullut kystista. Helpotus oli, ettei mitään muuta näkynyt. Kipu ei kuitenkaan ollut ainoa oire, oli myös muuta. Tutkimuksia päätettiin jatkaa.

Tiedä tämä: rinnat saattavat eri elämäntilanteissa vuodattaa kirkkaita tai maitomaisia pisaroita, ja se on normaalia ja se on yleistä. Veri kuitenkin vaatii aina lisätutkimuksia. Kystat rinnoissa ovat vaarattomia, yleisiä, joskus kivuliaita, mutta helpottavat iän myötä. Niille ei tarvitse välttämättä tehdä mitään, tai niitä voidaan joissakin tapauksissa tyhjentää tai poistaa. Usein pelkkä tieto siitä, että noin kolmannes (1/3) naisista eri ikävaiheissa kantaa povellaan hyvälaatuisia kystia, helpottaa. Et ole ainoa. Kaksi kolmasosaa (2/3) naisista tuntee jotain kivuliaisuutta jossain vaiheessa elämäänsä. Syy on hormooneissa. Syy on aina hormooneissa. Ja sitten, ei piiloteta päätä pensaaseen, meistä naisista tuhannet saavat vuosittain sen rintasyöpädiagnoosin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin kertoa, että kaikenlaiset oireet voivat olla jotain muutakin!

Seuraavaksi minut patisteltiin duktografiaan, sitten vielä magneettikuvaukseen.

Otamme nyt roiman aikaharppauksen tarinassamme muutaman viikon taakse rintakirurgin juttusille Tammisaaren sairaalaan. Kirurgi käy läpi kaikki tutkimukset, joissa olen ollut ja hän selittää, että meillä on kaksi vaihtoehtoa. Leikkaus tai tilanteen seuraaminen. Hän suosittelee leikkausta.

Leikkaus on nyt ohi ja se meni oikein hyvin. Oikeasta rinnastan poistettiin yksi suuri kysta ja maitotiehyt. Otettiin koepala, josta saadaan vastauksia parin viikon kuluttua. Olen elänyt puolisen vuotta välitilassa, pari viikkoa ei enää haittaa. En edes kyllä tiedä mitkä vaihtoehdot koepalan suhteen ovat. Olen lukenut mm. hyvälaatuisesta papilloomasta, mutta sitä ei ole erityisemmin mainittu tutkimusteni yhteydessä. Ylipäätään olen saanut hirmuisen vähän informaatiota lääkäreiltä ja hoitajilta matkan varrella, lähinnä vain kädenheilautuksenomaisen lähetteen seuraaviin tutkimuksiin.

Leikkaus oli päiväkirurginen operaatio, “pikkujuttu” sanoi hoitajakin. Pääsin siis illaksi kotiin. En halua ollenkaan dramatisoida operaatiota, vaikka myönnän, että se jännitti. Tai ehkä eniten jännitti nukutus. Olin kuitenkin hyvissä käsissä.

Kotona Herra Kamera sai minut hihittelemään (vaivalloisesti) kun avasi illalla jääkaapin oven. Siellä oli pikkupullo Keltaista leskeä. Melko mustaa huumoria. Tiedän, että inkivääri, valkosipuli ja kurkuma toimisivat tulehdusta ehkäisevästi, syön siis ensimmäisen toipilaspäiväni juustonaksuja. Pääsen suihkuun, mutten uskalla katsoa arpea. Jääpalapussi ja Burana pitävät kivut poissa, toipuminen edistyy sutjakasti. Nukun kuin tukki. Tänään olen ollut jo jalkeilla, vetänyt aimo annoksen kajalia silmiin, siivoillut, ottanut vastaan pieniä virpojia ja yhden ihanan Survival Kitin. Huomenna aion mennä kävelylle.

Pidän teidät ajan tasalla jatkosta. Eikö olekin kiehtovaa!

Tärkeää: Älä nyt hyvä ihminen sitten jättäydy mahdollisine huolinesi minun tietojeni varaan. Voi olla, että toistan jotain lukemaani väärin tai jätän tietämättömyyttäni jotain kirjoittamatta. Puhun vain sen pohjalta, mitä olen itse nyt oppinut viime kuukausien aikana. Olen aivan taukki tässä(kin) asiassa. Jos sinulla on vaivoja, mene tutkimuksiin. Pelossa eläminen on turhinta mitä tiedän, ja nyt sen tiedän! Yksi juttu vielä, haastattele äitiäsi. On hyödyllistä tietää mitä varsinkin äidinpuoleisessa sukuhaarassa on esiintynyt. Siis olettaen, että kukaan koskaan olisi kenellekään mitään kertonut. Naiset…


Linkit vievät aikaisempiin blogipostauksiini, joissa aihetta on sivuttu.


Luvussa juuri nyt: Yann Andréa, Duras, rakastettuni, Nemo Kustannus.

16 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.