Valitse sivu

Sain postia Ranskasta. Muistatteko vielä, kun kerroin teille toissa kesän vuokraemännästämme Ranskassa, Marie-Joséesta? Joka laittoi meille hilloja, leipoi piirakoita, syötti ihanilla juustoilla ja pateilla? Joka kaivoi meille miehensä viinikellarista aivan erityisen hyvän punaviinin ja joka lopulta kutsui myös kotiinsa, pieneen taloon viiniköynnösten keskellä, niitylle, jossa käyskentelivät kuutamossa valkoiset hevoset?

Me olemme pysyneet Marie-Joséen kanssa kirjeenvaihdossa siitä lähtien, ja tapasimme uudestaan viime kesänä, vaikka olimmekin silloin talonvaihtokuvoiden myötä majoittuneena ihan muualla. Ajoimme molemmat kaksi tuntia toisiamme vastaan, tapasimme puolessa välissä, ja istuimme iltapäivän eräällä aukiolla, plataanien alla ja puhuimme elämästä.

Nyt sain huolellisesti paketoidun paperipussin kuplamuovikuoressa. Uuden vuoden toivotus. Mimosaa, juurineen, istutettavaksi omaan puutarhaani.

Välillä minä aina menetän uskoni ihmisiin, mutta sitten kun kirjekuoresta varisevat keltaiset kukinnot kämmeniini, ja heti perään tulvahtaa mullan ja maan tuoksu, ja pieni postikortti on poskipusuista pullea, silloin sitä ajattelee, että onhan elämä sentään ihmeellisen ihanaa, ja koko maapallo, ja sen suloiset, ainutlaatuiset tallaajat!

Merci Marie-Josée, la mimosa est arrivée! Vous êtes vraiment la plus adorable. Bisous!