comments 6

Miltä nyt tuntuu

Minä elelen nyt tahmeasti kuin jäätyvä aalto. Hitaita ovat liikkeet, hyhmästä raskaat. Vilustuminen vie voimat ja pyörittää kaiken puolella väännöllä, ja öisin vaellan teemukin kanssa vesikattilan ja sohvan väliä kuumeisin silmin kellon viisareista lisäaikaa kiskoen. Pää painaa tonnin.

Ja kaikki tämä sillä viikolla, kun tapahtuu kivoja kohtaamisia ja tärkeitä tapaamisia. Olen istunut vastapäätä ihmisiä, joihin haluaisin tehdä hyvän säväyksen, samalla kun poskiontelot kivistävät, rinnassa hakkaa surkea sydän ja silmäluomet ovat tulessa.

Olisin halunnut kiljua, että tämä en ole minä, se on flunssa kun nyt puhuu! mutten saanut kuin ponnettomia raapaisuja ulos kipeästä kurkustani. Olen neljäsosa itsestäni, ihan kuin kutistunut, häilyvärajainen ja väreiltäni haalennut. Vain poskilla palavat punaiset läikät.

Iltaisin itkettää kun ajoitus tuntuu niin epäreilulta. Olisihan tässä ollut aikaa sairastaakin.

Mutta hei, nyt vain nokka kohti valoa puskevaa kevättä, ONNEKSI tämä on vain flunssaa, ei sen pahempaa. Sehän menee ohi ja minäkin olen kohta kuin uusi!

Kiitos Hotelli Klaus K:n henkilökunnalle vedenkeittimestä, teestä ja hunajasta huoneeseen <3

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.