comments 4

Metsä ja minä

Tiedän, että monet saavat voimaa metsästä. En minä. Minä saan voimaa katukahviloista. Siksipä onkin niin jännittävää, että minut on valittu vetämään kuopuksen luokalle luontoretkeä. Oma ehdotukseni oli japanilainen animaatioelokuva kaupungin elokuvateatterissa. Noh. Pyöräilin eilen laskemaan retkireittiä, ja paluumatkalla, vastatuulessa, nyppiessäni jotain pieniä mustia ötököitä Lancômen Juicy Tube-huulikiillostani suunnittelin seuraavanlaista sähköpostia luokkatovereiden vanhemmille:

“Arvoisat Rapa-Ripan luokkatovereiden vanhemmat,
Te, jotka kiihkeästi toivoitte lapsille luontoretkeä, olkaa hyvät ja ilmoittutukaa nyt ihmeessä vapaaehtoisiksi valvojiksi matkalle. Olette nimittäin tällä ilmoittautumisprosentilla laittamassa lapsianne matkaan viimeisillään raskaana olevan opettajan ja allekirjoittaneen kanssa. Allekirjoittanut ei omaa minkäänlaista suuntavaistoa, ei erämiestaitoja, osaa sytyttaa tulen vain jasmiiniteen tuoksuiseen tuoksukynttilään, pelkää kaikkia yli kaksijalkaisia olentoja, jalattomista puhumattakaan, ei erota lintuja ei kasveja, ei pohjoista etelästä, käyttelee sushipuikkoja kenties taitavasti, mutta ei ole eläessään pitänyt kädessään puukkoa, ei tiedä mikä on laavu, ei todellakaan omista kumisaappaita, ja pitää suurimpana luontokokemuksenaan Porin Jazzeja.
Ystävällisin luontoelämysterveisin,
Kirjatoukka”

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.