comments 13

Meikit, ketjut ja vyöt

En tiedä miksi kirjoitan koko ajan meikeistä ja voiteista, mutta muutakaan minusta ei näköjään nyt tule ulos. Koittakaa kestää.

Muistanette, että podin ripsikriisiä tuossa jokin aika sitten. Uuden kriisinaiheen huumassa ja hirveässä ripsivajeessa ajauduin lopulta Stockan meikkiosastolle, joka on vähän kuin menisi nälkäisenä Herkkuun. Poistuin meikkiosastolta edelleen nälkäisenä montakymmentä euroa köyhempänä, mutta toiveikkaana: olinhan nyt Diorshow Maximizer Mascara Primer 3D:n onnellinen omistaja.

Primerin ideana on pohjustaa, erotella, tuuheuttaa ja taivuttaa ripset mascaraa varten. Sen pitäisi myös säännöllisesti käytettynä kasvattaa (!) ja hoitaa ripsiä ja siihen tarkoitukseen primeria voi laittaa jopa yöksi. Ostin myös Diorin ripsarin, mutta primeri tietysti toimii minkä vain luottoripsivärisi alla.

Joko kuulette ripsieni havinan sinne saakka? Primeri nimittäin tuntuu toimivan.

Kaiken muun yllä luvatun lisäksi primeri pitää ripsivärin paremmin paikoillaan ja ripset pysyvät ojennuksessa koko päivän. Ja kun sanon ojennuksessa, niin tarkoitan, että olen itsekin yllättynyt niistä viuhkoista, jotka omat ripseni saavat aikaiseksi kunnolla pohjustettuina.

Ripset siis sentään ovat nyt iskussa, siis niin iskussa kuin ilman lisävilloja voi olla. Mistäköhän sitä seuraavaksi kehittäisi itselleen ongelman?

Minulla on ollut nyt jonkin aikaa myös semmoinen yleinen en-viihdy-omissa-nahoissani-fiilis. Olen kyllästynyt kaikkeen itsessäni: hiuksiini, kaikkiin vaatteisiini, ja siihen, etten mahdu vaatteisiini. Hipiäni rettelöi näitä pakkasia vastaan, en jaksaisi enää yhtään koko talvea. Olen kyllästynyt kulmakarvoihini, sääriini, kantapäihini, kynsiini ja dekolteeseeni. Olen kyllästynyt kenkiini ja tapaani meikata. Olen jotenkin tylsä, harmaa (paitsi poskista punainen) ja väsähtänyt. Haluaisin valella itseäni lämpimällä appelsiinintuoksuisella öljyllä ja kylpeä hunajassa, mutten jaksa. Tätä öljyttävää pinta-alaa on niin paljon ja sitä paitsi voitte kuvitella miten kylmä vanha kivitalomme on näinä talvipäivinä ollut. Ei siinä kykene naisparka kauaa seisomaan ilman kerrastoja ja villasukkia itseään öljyämässä.

Ja minä en edes ole yhtään kerrastoihminen. En ole talvikenkäihminen, en toppahousuihminen, en pipoihminen, en tumppuihminen. Ostin elämäni ensimmäisen kunnon talvitakin, ja vaikka myönnänkin, että on kivempaa kävellä kun on lämmin, niin silti en ole YHTÄÄN talvitakki-ihminen. Sitäpaitsi vihaan sukkia, varsinkin sukkahousuja.

Mutta joo, ripset on hienot. Jos ne joku sieltä hupun alta näkisi.

13 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.