Leave a comment

Matkalla tuulimyllyjen maassa, osa 9

Välillä pitää taas syödäkin. Amsterdam ei ole mikään kulinaristin ykköskohde, mutta voi pojat he kyllä osaavat ranskalaisensa! Fritjes‘it kannattaa syödä Vleminckx’illa, vaikka joku saattaisi mainostaa Wil Graanstra’stakin. Me upotimme itseemme tötteröllisen Vleminckxeja, perinteiseen tapaan majoneesilla, ja taivaallisiahan ne olivat, rapeita ja rasvaisia. Sillivälipalat jäivät meiltä kokematta, vaikka vaunuja kadunkulmissa seisoskelikin. Jonot eivät olleet ihan yhtä pitkät kuin ranskalaiskojuille…

Meillä oli ilo vierailla Amsterdamin asukin eli Evan kotona, joka sijaitsee 1600-luvulla rakennetussa “kutojattarien talossa” vanhoissa työläiskortteleissa. Jokaisen ulko-oven ja rappusen edessä on kukkaruukkuja, niin pientä plänttiä ei kai olekaan, ettei hollantilainen siihen kukkasipulia tökkäisi! Katsokaa noita ikkunoita… Ja kattopalkkeja… Paikalliseen tapaan Evakin asuu kämppiksen kanssa, jakaen keittiön ja (maailman pienimmän) kylppärin; asuminen tässä kaupungissa on kallista.

Evalla aikamme notkuttuamme suuntasimme ihan vain yleissivistyksen vuoksi syömään vielä toista amsterdamilaista (hollantilaista) herkkua, eli pannukakkuja (pannenkoeken). Tai itseasiassa nämä olivat poffertjes, eli pienen pieniä pallukoita, minipannukakkusia. Päälle kaikkea mahdollista, antaa tulla vaan, voisulaa, siirappia, tomusokeria, kermavaahtoa ja jäätelöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.