comments 33

Matkakertomuksia ja matkakertomuksia

Jos ette muka ole saaneet kylliksenne matkajuttuja, niin tästä kirjasta löytyy toinen toistansa hurmaavampia matkakuvauksia Tove Janssonin kirjeiden muodossa. Muitakin tervehdyksiä toki, ystäville, perheelle, kumppaneille, työtovereille, mutta minä nautin ainakin tällä lukukerralla niistä matkaselostuksista eniten. Nauroin ääneen Toven ja hänen isänsä Pariisin ilakoinnille!

Mutta kuulkaahan.

Päätin jo silloin kohta neljä vuotta sitten kun aloittelin blogiani (blogiamme), etten pyytele anteeksi enkä selittele. En juttuja, joita kirjoitan, enkä myöskään sitä jos en jaksa kirjoittaa.

Nyt Ranskan matkakertomuksemme on vienyt tosi paljon tilaa viime aikoina, ja arvelen, ettei se kaikista voi olla kovinkaan kiinnostavaa. Muiden ihmisten matkat, mitäpä niistä. Tekee mieli pahoitella. Mutta jos kerron, että kun makasin maanantaina Jorvissa, vatsallani laverilla, pää telineessä, etten liikkuisi, kädet kylkiin sidottuna, magneettikuvaustunnelissa, niin ajattelin kiihkeästi matkaamme, jotta kestäisin sen puolituntisen. Ymmärrättehän, miksi minulle on nyt niin tärkeää elellä reissu uudestaan sanoin ja kuvin?

En halua ollenkaan ylidramatisoida tutkimuksiani, sillä tottahan on myöskin se, että mitään vakavaa ei ole löytynyt. Luottavainen mieli on minulla se päällimmäisin tunne, enkä odota pahinta. Jotain silti vielä etsitään, ja huoli siitä mitä en edes osaa nimeltä pelätä, puskee aika ajoin pintaan. Matka antoi muuta ajateltavaa, ja antaa vielä päätyttyäänkin. Osaan ankkuroida itseni tiukan paikan tullen siihen hetkeen, kun avasin villalla puiset ikkunaluukut ja laskin aamun ja uuden päivän sisään.

Ja täytyyhän minun nyt hyvänen aika kirjoittaa matkakertomukseni loppuun. Jos minusta joskus tulee kuuluisa taiteilija, se ehkäpä pannaan kirjoihin ja kansiin ja joku nauttii sen lukemisesta yhtä paljon kuin minä nyt Toven! 😉

33 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.