comments 10

Matka laukussa

Matkalaukuista puheenollen.

En kyllä oikeasti olisi halunnut kokonaan kadottaa näitä jo syysloman matkalle ostamiamme uutukaisia. Mutta tosiaan, matkalukut siis jäivät välilaskun yhteydessä Frankfurtiin kun me lensimme Nizzaan, ja me kohtasimme vasta saapumista seuraavana aamupäivänä villan rautaporteilla. Matkalaukkukuski oli ihan siistin oloinen, me muut olimme lähinnä verhoutuneet mandariinimehuun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Oli outoa olla liikkeellä vailla mitään muuta varustusta kuin se mikä yltä ja kainaloon kääräistystä käsilaukusta löytyi. Samalla jotenkin hirveän vapauttavaa! Olin kotona vielä pidellyt muutamia juttuja kämmenelläni, kuten rillejä, ja ajatellut että pitäisikö kuitenkin pakata ne käsimatkatavaroihin ruuman sijaan. Vaan kun kaikki on aina sujunut kuin rasvattu, niin ihminen notkistuu ajatukselle, ettei toisin koskaan voisikaan mennä. Kyllä voi.

Ajelimme saapumisiltana kaupan ja tutun pizzakärryn kautta: jos ihmisellä on hammasharja, pizzaa ja punaviiniä, niin mitä voi ihminen enempää pyytää. No sen ranskalaisen villan tietysti, katoksi päänsä päälle.

Asiaan: tämä uusi, alumiininen malli saa minut edellisen polycarbonaatti-tai mikä lie-Rimowani jälkeen tuskailemaan. Laukkuhan on jo lähtökohtaisesti edeltäjäänsä paljon painavampi, vähemmän vetävän oloinen ja sisäjaottelusysteeminsä puolesta epäkäytännöllisempi. Mitkä ne siniset läpyskät oikein ovat ja miten niitä kuuluu käyttää?? Olen tuskanhiessä jo pelkästä ajattelemisesta. Mutta kas kun ulkonäön perusteella taas valitsin, vähän niin kuin Herra Kamerankin aikoinaan. Yhtään en ajatellut järjellä. Ja kieltämättä nautin omasta habituksestani kun vedän nyt jo ihanan indianajonesmaisesti kolhiintunutta veijaria perässäni pitkin Euroopan kenttiä.

Ja tarkoitin nyt siis sitä matkalaukkua.

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.