Valitse sivu

Tuossahan minä juuri istuin ja nieleskelin kyyneleitä maitokahvini seasta, kun ikkunaluukut oli jo suljettu, talo siivottu, petanque-kuulat nostettu autotallin hyllylle ja matkalaukut seisoivat eteisessä, muistoista painavina.

Näkymä terassilta vuorille, tryffelimetsiin, ruusutarhaan.

Mutta olipahan ihana tulla kotiinkin! Herra Kamera on käynyt kolme päivää kuvia meille läpi, nyt on jäljellä enää tuhatkunta, joista saan valita matkakertomukseemme sopivat. Ehkä me jouluun mennessä olemme valmiit.

En aio pitää kiirettä, Hanko pulppuaa tuolla ulkona, haluan syöksyä täälläkin seikkailuihin. Voi miten paljon täältäkin olisi jo kerrottavaa! Olen saanut sushia ja samppanjaa, ja maailman parasta bouillabaissea (ajatelkaa, Hangossa, en suinkaan Marseillessa!). Olen notkunut surffibaarissa jogurttijäätelöllä, joogannut rannalla ja shoppaillut kesäkassin. Olen kokkaillut matkan inspiroimia annoksia, ja jaellut laventelihunajaa ja Provencen yrttejä oikealle ja vasemmalle. Olen nähnyt kolmekymmentä ystävää ja saanut kuulla sanat “me olemme kaivanneet teitä”. Mä pakahdun!

Mutta aloitetaan matkakertomus, pikkuhiljaa. Kiitos kun kuljette kanssamme.