Leave a comment

Luvussa juuri nyt eli Kun silmäni mä auki saan

Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään… Piti vallan nostaa jakkara sängyn viereen, kun yöpöydälle ei enää mahdu.

Nautin suuresti Merete Mazzarellan tavasta kirjoittaa. Oikein hykertelen, kun saan käsiini uutta luettavaa häneltä. Nyt luen rinnakkain Mazzarellan uusinta kirjaa Elämä sanoiksi, Knausgårdin kolmatta ja Austerin & Coetzeen kirjeenvaihtoa Tässä ja Nyt – Kirjeitä ystävyydestä.
Näissä kirjoissa on tietysti punainen lanka: Mazzarella kirjoittaa siitä, miten elämäänsä voi purkaa kirjallisuudeksi. Herrat A & C käyvät kirjeenvaihtoa elämästä ja kirjoittamisestakin. Mazzarella käsittelee uunituoreessaan paljon lapsuutta, lapsuudesta kertomista. Knausgårdin Taisteluni-sarjan kolmas osa sijoittuu lapsuus- ja nuoruusvuosiin.

Huomaan, että minua ei juurikaan kiinnosta lapsuus. Paljon elämäkertoja koluavana olen ottanut tavakseni pyyhkäistä tunnontuskitta lapsuusvuosien ohi. Siispä myönnän nyt ääneen, etten ole oikeastaan lukenut Knausgårdin kolmatta, vaan vain selaillut sitä, poimin otteen sieltä ja toisen täältä, ja luin alun ja lopun. Annan itselleni luvan tähän, sillä siinä missä olen perinyt isältäni taipumuksen mennä metsään juhlakengissä, on tämä kirjallisten lapsuuskohtausten yli hyppääminen ilmeisesti geneettisesti siirtynyt minuun äitini puolelta. Tunnustimme tämän lukusyntimme toisillemme vasta hiljattain.

Lapsuus on toki tärkeää aikaa ihmisen kehityksen kannalta, siitä varmasti Matti Nykänen ja minä olemme samaa mieltä. Usein vain lapsuuden avainkokemukset ovat kovin samankaltaisia ja kiinnostavat eniten sitä aikuista, joka kyseisestä lapsesta on kasvanut. Avainkokemuksista puheenollen: tutkimukseni mukaan mieskirjailijoilla ristiinpissiminen on yksi hyvin merkittävä askel kohti uljasta miehuutta.

Auster & Coetzee taas… äh, pelkästään ärsyttäviä.
Olen näköjään tänään julmalla tuulella.

Siis päivän (voittaja)kirja: Merete Mazzarella, Elämä sanoiksi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.