Valitse sivu

Sain Facebookissa kirjahaasteen Kulttuuri kukoistaa-kirjallisuusblogin Arjalta. Tarkoitus on vastata viitenä perättäisenä päivänä viiteen kirjoja koskevaan kysymykseen ja haastaa mennessään mukaan muitakin. Koska en yleensä lähde mihinkään haasteisiin paitsi silloin kun minua ei ole haastettu, niin otin oikeuden toteuttaa tämänkin omalla tavallani. Vastaan yhdellä kertaa kaikkiin, ja täällä blogin puolella.  

Yllätän itsenikin ja jopa jatkan haastetta; olisi kiva kuulla mitä kanssabloggaajat “Kotona Hangossa” -sateenvarjomme alla lukevat, ovat lukeneet ja ovat jättäneet lukematta. 

Ensimmäisenä päivänä kirja, jota luet nyt. 

Vetelen täällä taas monen kirjan taktiikalla. Yhtäaikaa yöpöydällä lojuvat Delphine de Viganin D’Après une histoire vraie (jonka ostin syyslomamatkalta Cannesista ja joka voittikin sitten Prix Renaudot -kirjallisuuspalkinnon), Anja Snellmanin Antautuminen (saattaa kyllä loksahtaa myös kategoriaan “Kirja, joka jäi kesken”), Patti Smithin M Train ja parikin Yrsa Steniusta.

Toisena päivänä kirja, jota rakastit lapsena.

Olen ollut jo pienenä hyvin omahyväinen, aloitin Pikku-Annalla ja Setä Riukuliinilla ja etenin siitä sitten L.M. Montgomeryn Anna-sarjaan. Nuorta sydäntäni raastoivat myös Tsehovin novellit ja Guy de Maupassantin Koru. Tämänkin olen jo kertonut joskus aiemmin, mutta taustoitetaan vielä: äitini luki meille lapsille ääneen pitkälle teini-ikään saakka, mm. Täällä Pohjan tähden alla-trilogian sekä Gogolin Kuolleet sielut

Kolmantena päivänä kirja, joka jäi kesken.

Voi voi, näitä on niin hirveän paljon… en muista… miksi muistaisin? En tunne tunnontuskan häivääkään keskeyttäessäni kirjan, joka ei vedä mukaansa tai sovi parhaillaan päällä olevaan olotilaan. Minulla on ongelmia mm. lapsuuskuvausten, sukukronikkojen ja pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden kanssa, mutta omaan myös laajemminkin tietynlaisen matalan sietokynnyksen. Varsinkin jos olen havaitsevani kirjassa jotain teennäistä. Dekkareita en ole lukenut sitten lapsuuden Agatha Christie-kauden jälkeen lainkaan. Rakastan kirjoja, joissa ei tapahdu yhtään mitään. 

Neljäntenä päivänä kirja, joka teki suuren vaikutuksen.

Jostain syystä aina kun näen Helena Sinervon Runoilijan talossa tai Kristina Carlsonin William N, Päiväkirja, haluaisin ostaa ne yhä uudelleen ja uudelleen omaksi. Sylvia Plathin Lasikellon alla oli tehdä minut(kin) hulluksi. Muita, satunnaisessa järjestyksessä:  Märta Tikkasen Kaksi, Marguerite Duras’lta useampikin, Toven matkassa, Irene Nemorovskyn Veren polte, Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi, Joan Didion Maagisen ajattelun aika… Mazzarellat, ne omakohtaiset. Foenkinoksen Yhden elämän muistot. Siilin eleganssi…. Manu Larcenetin sarajakuvasarja Pieniä voittojaRomua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämästä… Riikka Ala-harjan Maihinnousu. Joel Haahtelan Katoamispiste. Rosa Liksomin Hytti nro 6. (Hyvänen aika, yllätyn, olen joskus väittänyt etten juurikaan lue suomalaista kirjallisuutta?)

Simone Berteautin Piaf-elämänkerta ja Vysotski-elämänkerta Katkennut lentohan suorastaan syöksivät Herra Kameran ja minut toistemme syliin… 

Viidentenä päivänä kirja, johon palaat aina uudelleen.


No ne Lippe Suomalaisen muistelmat! 😀

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Vivi-Ann Sjögrenin reseptejä sisältävät tarinoinnit, kuten Mustaa kahvia ja keksinmuruja.
Outi Nyytäjän Ranska-kirjat.
Gertrude Steinin Alice B. Toklasin omaelämäkerta sekä Alice B. Toklasin oikeasti ihan oma keittokirja.
Kyllikki Villan lokikirjat.
Juha Tantun kirjat, ruokakirjat juu, mutta eritoten Välimies.
Aila Meriluodon muistelmat.
Ingmar Bergmanin Laterna Magica, ja Jörn Donner, silloin kun yritän ymmärtää miehiä. Pidän erityisesti vanhojen miesten kirjoittamista kirjoista, niihin saattaa silloin tällöin jäädä ihan putki päälle. Ihanan hapanta.

Taidekirjat, tai “coffee table books” (tulee aina Seinfeld ja Kramer mieleen!), lasketaanko niitä? Niihin tietysti palaan. Uusimpana blogissakin esitelty Les Écrivains, Portraits Intimes. Tiesitkö, että Colette kirjoitti aina siniselle paperille, välttääkseen valkoisen paperin kammon. L’angoisse de la page blanche

Tämä on hirvittävää, unohdan takuulla jotain tärkeää, jotain olennaista… Mutta olkoot. Tämähän on vain blogihaaste… 

Joitakin kirjoja blogin matkan varrelta olen muistannut laputtaa tägin “Luvussa juuri nyt” alle. Tervemenoa vaan tämän Kirjatoukan omalaatuisen lukuharrastuksen maailmaan.

Ihan oikeista kirjabloggareista minulle kuningattaria ovat juurikin kirjahaasteen heittänyt Arja sekä Lumiomena.

Mitäs siellä luetaan?