comments 8

LOL

Lol..

sanoi teini, kun kuuli mitä koruun kaiverrettu LEY tarkoittaa.

ja sitten vielä vähän ajan kuluttua

No siis L O L …

Pengoin kesän alussa korurasiaani ja sureksin kultakoruja, joita en käytä, mutta joissa asuu suuria muistoja tai on muuten vain tunnearvoa. Niistä luopuminen tuntuisi ihan mahdottomalta, mutta niiden pyöriminen turhanpanttina pölyisen laatikon pohjalla oli ihan hullua myös.

Sain ajatuksen. Mitä jos veisin korut kultasepälle ja antaisin niille uuden elämän? Halusin korut käyttöön, lähelle sydäntä. Sellaisessa muodossa, että niitä tulisi oikeasti pidettyä.

Kulta onkin jännittävä lisä repertuaariini. Olen ollut aika vannoutunut hopeaihminen jo iät ja ajat. Kulta on alkanut kiinnostaa vasta viime aikoina, ja yhtäkkiä se näyttikin samaan aikaan klassiselta, mutta myös todella modernilta ja seksikkäältä. Halusin kultaa päästä varpaisiin! Ja kun muotilehtien sivuille hiipi ensin muutama, ja sitten röykkiöittäin kolikon muotoisia koruja, tiesin mitä tahdoin.

Hangossa on taitava kultaseppä Sture Lagerroos, jolle kiikutin pienen posliinirasiallisen vanhoja korujani ja selitin ajatukseni. Punnitsimme kullan, juttelimme yksityiskohdista (olin yhtäkkiä epävarma kaikkien vaihtoehtojen edessä) ja jätin hänet sulattelemaan asiaa.

Kävin tällä viikolla hakemassa korut. Ketju on vielä tekeillä, mutta kolikot odottivat minua pienessä, mustassa samettirasiassa tiskillä.

En olisi arvannut, että korujen näkeminen olisi itkettänyt minua niin! Mutta jotenkin ne olivat ihan täydelliset, ihan minun näköiseni.

Lagerroos oli tehnyt hienoja päätöksiä niiltä osin kun minä olin väännellyt käsiäni: kolikot ovat superyksinkertaiset, mutta niissä on jujua. Ne ovat toiselta puolelta harjattua mattapintaa ja toiselta kiiltävät, toinen on isompi, toinen pienempi. Ne ovat painavat ja jotenkin yhtäaikaa näyttävät ja silti eleettömät. Ketjusta tulee samantyyppinen kuin kuvassa, ja yhtä pitkä. Haluan, että koru putoaa ihanasti kaula-aukkoon, haluan hypistellä sitä ja pyöritellä ketjua sormen ymräri.

Pienessä korussa on puhdaslinjainen kaiverrus L E Y. Sen olin sentään saanut sanottua ääneen. Samat kirjaimet oli nimittäin kaiverrettu Parkkoselta saamaani huomenlahjaan, joka sekin oli nyt osa tätä uutta korua.

Mitä se oikein tarkoittaa?

kysyi teini kun esittelin korua kotona.

Se tarkoittaa “loppuelämä yhdessä”, nyyhkin koruistani onnellisena.

No siis L O L. Kuin noloo.

8 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.