comments 7

Lisää minusta

Innostuin nyt valtavasti kun tajusin, että voin täytellä tämmöisiä haasteita päivät pitkät, sen sijaan että vaivaisin päätäni jollain sisällöllä, joka pitäisi itse keksiä. Muistin tämän 33 kysymyksen haasteen, joka myös on kiertänyt blogeissa. Tosin aloin katua jo alkumetreillä ja halusin lanseerata ihan uuden, kiehtovamman kysymyspatteriston. Mutta siihenkin tarvittaisiin sitä luovuutta, joten se siitä sitten.

Avioliittoja
Yksi, meneillään. Joulukuussa olemme olleet kimpassa 25 vuotta, helmikuussa vietämme 19. hääpäivää. Me ollaan silleen sinnikkäitä.

Kihloissa
Kerran vain kihloissakin. Olen kertonut hupaisasta kihlaussählingistämme ainakin täällä.

Lapsia
Kolme. Kaksi tytärtä ja yksi poika. Käsittämättömiä onnistumisia muuten niin ailahtelevaisessa elämässäni.

Lemmikkejä
Ei ole. En tällä hetkellä voisi kuvitellakaan sitoutuvani lemmikin hoitoon, kun olen juuri siinä vaiheessa, että lapset ovat itsenäistyneet tai itsenäistymässä. Haluan olla vapaa kulkemaan, en halua hoitaa ketään enkä mitään, meistä tulee Parkkosen kanssa hippejä kun nuorinkin muuttaa kotoa.

Leikkauksia
Voi, oli se pelottava rintaleikkaus. En ole hirveän hyvä missään sairausasioissa, lääkäriinkin menen vasta pää kainalossa. Pitäisi tilata muuten hammaslääkäriaika, mutta kun on kerran porattu kieleen niin että siihen täytyi ommella tikkejä, niin sekään ei ole tehtävä helpoimmasta päästä.

Tatuointeja
Ei ole, vaikka sain faijalta 25-vuotislahjaksi lahjakortin! En ole keksinyt vieläkään minkä kuvan ottaisin ja mihin. Ehkä olen uniikki lumihiutale enkä ota mitään minnekään.

Lävistyksiä
Siis ovatko korvakorut lävistyksiä? Muita ei ole. Kiljun aina kauhusta kun minulta esimerkiksi nypitään kulmakarvoja, en ole ihan varma kannattaako minun kipukynnykselläni mennä lävistelemään hirveästi itseään.

Muuttoja
Ehkä joku 8? Radikaalein muutto oli Helsingistä Hankoon, jossa olemme viihtyneet pian 14 vuotta.

Ampunut aseella
En ole. En tunne mitään vetoa aseisiin.

Ottanut lopputilin
Muutaman kerran. Kummallisia nämä kysymykset… Mitä nämä nyt teille antavat…

Ollut saaressa
No kyllä olen. Ja Hankokin on MELKEIN saari. Haluaisin oman, aution saaren, ajattelen asiaa intensiivisesti varsinkin heinäkuisin.

Autosi
Ei autoa. Kuljen kävellen, pyörällä, junalla, ratikalla ja taksilla. En pidä busseista enkä isojen maanteiden varrella sijaitsevista bussipysäkeistä, en tiedä miksi ne ovat minusta melankolisinta mitä on. Joku voisi sanoa, että ONHAN teillä auto, mutta minusta se on Parkkosen. Parkkosen auto on Citroen Picasso. JOS hankkisin auton, hankkisin Citroen Meharin, valkoisen tai sinapinvärisen, vuosimallia 1972. Mutta senkin te jo tiesitte.

Ollut lentokoneessa
Minusta olisi ollut mielenkiintoisempaa kysyä Oletko matkustanut rahtilaivalla? Sillä sen haluaisin tehdä! Kirjoitan koko ajan matkoistani, kyllä te tiedätte, että en minä reissuilleni ole resiinalla pumpannut…

Onko joku itkenyt vuoksesi
Kyllä varmaan. Luulen, että olen nuorena särkenyt jokusen sydämen, saanut ainakin äitini raivon partaalle ja varmaankin omat lapset ovat joskus pikkuisina itkeneet ikävää jos olen ollut poissa.

Ollut rakastunut
Olen ollut rakastunut. Tällä hetkellä rakastan. Parkkonen on elämäni suuri rakkaus. Ainakin tänään, huomenna voin olla eri mieltä (pms).

Ollut ambulanssissa
Olen ollut ambulanssissa kun keskimmäinen joutui umpisuolen takia sairaalaan, lasketaanko se?

Luistellut
kyllä, olen luistellut. Jos olisi kysytty oletko uistellut, niin se saattaisi jakaa vähän kansaa. (Pitääkö mun itse kaikki tehdä…)

Surffannut
En ole surffannut. Pahoin pelkään, että kohdallani se juna meni jo. En näe mitenkään mahdollisena, että onnistuisin pääsemään edes sen laudan päälle.

Ollut risteilyllä
Olen ollut risteilylläkin. Asiakkaanakin, mutta olen myös ollut mukana tekemässä noin 40 jaksoa ohjelmaa Passi ja hammasharja, kuka muistaa?

Ajanut moottoripyörää
Olen ajanut vain Vespalla, mutta olen ollut moottoripyörän kyydissä. Ei mun juttu. En tykkää kypäröistä enkä siitä kun tuuli osuu naamaan.

Ratsastanut hevosella
Olen ratsastanut hevosella. Olen ratsastanut myös kamelilla ja aasilla. Olen syönyt jäniksen kiveksiä, siinä teille oikeasti jännittävää informaatiota.

Lähes kuollut
No siis turhautumiseen, ärsyyntymiseen, raivotilaan ja sen sellaiseen, viikottain. Joskus nauruunkin.

Ollut sairaalassa
Oikeesti… Olen ollut sairaalassa. Olen synytynyt Naistenklinikalla Helsingissä, aloitetaan siitä. Olen synnyttänyt kolme kertaa, ja Parkkonen ei antanut mun synnyttää olohuoneen matolle, vaikka olisin halunnut. Keskimmäisen lapsen kanssa olen ollut monta kertaa sairaalassa, ja muidenkin lasten kanssa muutaman kerran. Kerron muuten nyt tässä yhteydessä, että kyllä, keskimmäinen sai lopulta elokuussa sen pelätyn diagnoosin, mutta me pärjäämme asian kanssa hyvin.

Suosikkihedelmä
Ensimmäinen vaikea kysymys. Syön aika vähän hedelmiä sellaisenaan, olen enemmän hilloihin päin kallellaan. Sanotaan aprikoosi.

Aamu vai ilta
Aamu. Rakastan aamuja!

Lempiväri
Musta

Viimeisin puhelu
Parkkonen, mutsi tai vanhin tytär. En oikeastaan muuten juuri puhu puhelimessa, vastaankin hyvin harvoin.

Viimeisin viesti
Taas mutsilta: mua ei saa tonne kilon palasinakaan. (Mainostin hänelle mummodiskoa sarkastisessa mielessä.)

Nähnyt jonkun kuolevan
En ole nähnyt. Tämä pelottaa mua, kuolema pelottaa mua. Ei oma, mutta muiden. Jos mä kuolen, en usko, että sen jälkeen on mitään. Ainakin toivon niin, saisi kerrankin nukkua rauhassa.

Kahvi vai tee
Kahvi. Aloin juomaan kahvia vasta kun muutimme Hankoon. Minulla oli kolme pientä lasta, joista yksi itki taukoamatta ensimmäiset puoli vuotta. Parkkonen oli töissä stadissa, meidän talossamme oli remontti mutta ei ulko-ovia. Silloin ajattelin, että nyt kovat keinot kehiin. (Tajusin viinin ilot vasta myöhemmin.) Juon kahvia yleensä vain aamuisin (kaksi kuppia) ja silloin tällöin cappuccinon italialaisten kauhuksi klo 14. Matkoilla juon melkein aina espresson aterian jälkeen.

Paras piirakka
PARAS PIIRAKKA??? En minä tiedä, piirakoilla ei oikeastaan ole mitään roolia elämässäni. Kidutettuna vastaisin sipulipiirakka.

Kissa vai koira
Kissa. En ole siis mikään “kissaihminen”, vaan OLEN KISSA. Syntynyt väärään ruumiiseen. Elukat kyllä yleensä pitävät minusta, ja ranskalaisilla kanapadoilla on osuutta asiaan.

Paras vuodenaika
Syksyllä sanon syksy, keväällä sanon kevät. Talvi se ei ole, eikä kesä. Pidätän itselläni oikeuden muuttaa mielipidettäni, jos saan sen saaren, ja jos on kaunis, luminen, aurinkoinen, sopivien pakkasasteiden talvi.

7 Comments

  1. Nikadora says

    Voimia, Anna!🌄
    Ajattelin juuri eilen tyttäresi mahdollista diagnoosia…

    Meidän keskimmäisellä todettiin toukokuussa sairaus, joka vaatii tarkkaa hoitoa ja kontrollikäyntejä hänen koko loppu elämänsä ajan.
    Olin kyllä jonkinlaisessa shokkitilassa kuukauden päivät, kunnes hyväksyin asian. Mitä muutakaan voi tehdä?
    Näin kävi, eikä olisi ollut mitään tehtävissä sen estämiseksi.
    Hän on urhea poika, ja uskon, että pysyykin sellaisena.

    Paljon lämpimiä ajatuksia teille❣️

    • Anna says

      Voimia sinnekin. Elämästä ei koskaan tiedä. Meillä ei sairautta muuten ollut, eli vaikka kyseessä onkin perinnöllinen tauti, aina joskus joku on ketjun ensimmäinen.

  2. Jaana says

    Jos milloinkaan päätät rahtilaivamatkailla, suosittelen matkalukemiseksi korkeakirjallista teosta kuten How To Be Parisian Wherever You Are. Ne auvoisen tylsät meripäivät, jolloin aallokko on suopean muutamametrinen, voi käyttää asian testaamiseen käytännössä. Uskon, että pidät kontrastisuudesta sen verran, että nauttisit.
    Jään hykerrellen odottamaan omaa kysymyspatteristoasi!

    • Anna says

      Mulla on How to be Parisian hyllyssäni! Valitsisin ehkä kuitenkin merimatkalle Kyllikki Villaa, vaikkakaan silloin ei tietysti kontrasteja synny, jos lukee rahtilaivassa rahtilaiva-kirjaa 😀

  3. Sanni says

    KISSA! Kyllä kiitos. Ja ihania vastauksia noihin kysymyksiin, joihin en itse ole koskaan vastaillut, mutta tulipahan mieleen, että tänään yhtä mieltä ja huomenna toista. Äidillä todettu ADHD, tyttärellä ADD, ja itse siinä välissä, että joopasenjoo.
    Tsemppiä ja voimia. Eihän tästä ole kuin puoli vuotta ja on taas valoa ja lämpöä, t. Sanni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.