comments 14

Lilibeth

Sillä aikaa kun me nielemme kilometrikaupalla neonvalojen värjäämää, sateen kastelemaa asfalttia Pariisissa, lapsenvahtina toiminut äitini löytää televisiostamme Netflixin.

Mutsi: Olen Netflixin lumoissa.

Minä: Kiva. Osaat siis käyttää?

Mutsi: Tottakai, en ole mikään tyhmä.

Eikä aikaakaan, kun ei-tyhmä äitini löytää Netflixistä myös kuningatar Elisabeth II:sta kertovan The Crown-sarjan. Peto on irti.

Lapsi lähtee yökylään ystävälleen ja jättää hoitajansa pimeään olohuoneeseen television kalpeaan valokiilaan. Kyselen hieman huolestuneena perhechatissä äidiltäni parin päivän kuluttua, että muistaako hän, onko sitä sellaista pitkäksi venähtänyttä, pörrötukkaista poikaa enää loppuviikosta näkynyt kotosalla kun mitään ei kuulu. Mummo myös hälyyttää Hangossa käymässä olevat tyttäret ruoanlaittoon, koska ei itse Englannin hovista ehdi. Siinä tiimellyksessä meidän saapumispäivämmekin vallan unohtuu ja onnistumme yllättämään tuon kahden tuotantokauden ja parinkymmenen jakson urakkaa tahkoavan rojalistin ennenaikaisella laskeutumisellamme.

Saamme pitää hänet sitten yhden lisäpäivän luonamme ja kuulla yksityiskohtaisesti jokaisen Englannin hovin historiallisen käänteen, viis Pariisin kuulumisista.

Äitini istuu nykyään tikkusuorassa kuten Lilibeth (hän kutsuu kuningatar Elisabethia perheen kesken Lilibethiksi, mitä minä en saa tehdä, koska en ole katsonut sarjaa), ojentaa käpälänsä yläkautta käteltäväksi tai suudeltavaksi kuin mikäkin minkki ja taittelee sitten kätensä eteen ristiin ja pyörittää näkymätöntä helmikorua toisessa ranteessaan suu tiukkana viivana. Samanlainen takki kuin Lilibethillä hänellä onneksi jo on. Kun kävelemme kaupungilla (Hangossa on yksi kävelykatu, jonka varrella on muutama kauppa, kutsumme sitä “kaupungiksi”) äitini pysähtyy välillä pyyhkimään silmiään, koska kuningatar on niin yksin, NIIN YKSIN… Ruokakaupassa purjojen äärellä hän demonstroi kivikasvoisena kuinka hillitysti ja tyynesti Lilibeth ottaa vastaan uutisen kuin uutisen, ja huokaisee sitten haikeasti, sillä siinä tyyneydessä hänellä on vielä opettelemista.

Junamatkalla takaisin Helsinkiin hän yrittää Lilibethin mielenlujuudella, arvovallalla ja ajatuksen voimalla saada epätoivotun vierustoverin jäämään junasta Kirkkonummella, mikä osoittautuu kuviteltuakin haastavammaksi, sillä juna ei pysähdy Kirkkonummella. Siitä huolimatta saan vielä illalla viestin, jonka aristokraattisen aksentin kuulen tänne niemennokkaan saakka:

I’m just like Lilibeth.

Kolmas tuotantokausi ilmestyy ensi vuonna, voimme kuulemma jo alkaa suunnitella matkaa.

14 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.