comments 16

Like a fairytale

Lähdemme ensi viikolla taas Etelä-Ranskaan. En voisi olla asiasta onnellisempi, eikä ajoitus voisi olla sopivampi. Olemme olleet nyt samoissa maisemissa ihanan joulunajan, keväisen, kukkasia pullistelevan viikon huhtikuussa ja nyt näemme leudon lokakuun lopun, siis syksyn. Syysloma Rivieralla. Olemme onnekkaita kuin mitkäkin muuminroikaleet.

Hurjat vesimassat vyöryivät meillekin niin tutuille kujille vain pari viikkoa sitten, kun järisyttävien kaatosateiden syöksemät tulvat iskivät rannikkokaupunkeihin. Katsoin jokaista uutiskuvaa pitkään, klikkasin videot auki, vaikken olisi tahtonut ja hengittelin vaivalloisesti. Laitoin pari sähköpostia, kaikki hyvin. En tiedä miten elämä siellä on asettunut uomiinsa suurienkin menetysten jälkeen, kohta sen näemme. Meidän talomme (meidänpä hyvinkin… siis ystäviemme talo) kukkuloilla säästyi vahingoilta, vesi valui alas Cannesiin.

Niin, Cannesin rinteille, Mougins-nimiseen kylään, huvilaan jonka portin pielessä lukee Villa Le Menestrel, sinne me taas raahamme nyssykkämme ja pussukkamme. Haaveilen aina tyylikkäästä matkustamisesta, puuteriselta parfyymiltä tuoksuvasta silkkipuserosta, pehmeistä mokkasiineista, päiväpeiton kokoisista kashmirhuiveista ja kiiltävästä, kevyesti pakatusta matkalaukusta, mutta jostain syystä tupsahdan milloin minnekin kuin tarujen noita luudallaan, mustissani, kuumissani, kantamuksineni. Mutta sitten olen siellä, solahdan kaftaaniin, potkaisen kengät jaloistani ja laulelen Herra Kameran kiusaksi jokaiselta parvekkeelta pienen ilolaulun.

Meillä on viikko aikaa ahnehtia taas taiteilijakoteja, taidenäyttelyitä, museoita ja taiteenlajeista rakkainta: keittotaitoa, art de cuisine. Kuvavihjeen kalapöytä oli ravintolasta Astoux & Brun, sinne ainakin heti ensimmäisenä iltana, se oli lastenkin toive (kuulemma parhaat simpukat à la crème). Ja siitä sitten… niin, saa nähdä noudattammeko Le Capitainen neuvoja vai mistä lie löydämme itsemme. Sen ainakin tiedän, että juttuja seuraa, te poloiset matkakuvien anonyymit uhrit. Tunnen itseni ihan joksikin ärsyttäväksi serkuksi diaprojektorin vallankahvassa. Onneksi on edes lukijamme Terhi M., joka on väittänyt matkatarinoistamme nauttivansa ja niitä kaipaavansa!

You hear people saying, “Oh I’m so tired, I’ve had enough of Cannes.” How can you have enough of Cannes? It’s just the best place to be, like a fairytale. 
– Marjane Satrapi

Mutta ensi viikkoon on vielä aikaa. Pysykää kanavalla.

Lue lisää: Juttuja näistä maisemista edellisiltä reissuilta löytyy roppakaupalla tägin “Villa Le Menestrel” alta. Ja hei, joulu 2015 on kuulemma vielä vapaana jollekin ihanalle perheelle tai vaikka koko suvulle, kaikkine herkkuineen, luistinratoineen, joululauluineen ja silti ulkona nautittavine aurinkoisine lounaineen! Ah!

16 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.