comments 19

Lihapullabisneksiä

Haa, resepti, pitkästä aikaa!

Juuri kun luulin, etten kokkaa enää koskaan, niin eilen oli ihanaa heittää essunnyörit ympäri uuman ja heilutella veistä keittiössä.

Terapeuttista jopa, sanoisin. Olen törmännyt pahaan silmään ja kurjaan kieleen, kesäkauppias on joillekin kanssahankolaisille kirosana. Ensimmäisen kerran huomaan ajattelevani olisiko jossain vähän suuremmassa kaupungissa sitten kuitenkin helpompi hengittää. Tai maassa.

Lohturuoaksi valikoituivat mitkäs muutkaan kuin lihapullat. Italialaiseen tapaan, jos se nyt on italialainen tapa, että hautuvat tomaattikastikkeessa.

Näin se kävi.

Ensin tomaattikastike tulille. (Meillä on muuten uusi kaasuhella, siitäkin olen unohtanut kertoa, tulesta tuli mieleen!)

Kattilan pohjalle reilu loraus öljyä ja muutama valkosipulinkynsi pilkottuna. Nopeasti perään (ettei valkosipuli ruskistu, vaan vain aavistuksen pehmenee ja hönkäisee arominsa öljyyn) pari tölkkiä hyvää tomaattimurskaa, pari isoa lusikallista tomaattipyrettä ja ehkä desin verran kiehuvaa vettä, viinipullon pohjat. Alkaa ihana pulputus.
Pilkoin kaikki talosta löytyvät nuupahtaneet yrttiruukut multaansa myöten isoksi, vihreäksi keoksi. Timjamia, basilikaa ja persiljaa, varsineen päivineen, sinne vain, kastikkeeseen. Ulkorapuilta parit kituliaat oksat rosmariinia myös. Suolaa ja mustapippuria, kuivattuja Provencen yrttejä. Laitoinko vähän fenkolinsiemeniä? No laitoinhan minä. Isoimmat yrtinvarret ja -oksat voi poimia lopuksi pois.

Sitten itse lihapullabisnekseen: 1 kg jauhelihaa isoon kulhoon, 2 munaa, ja sitten taas kaappien tyhjennystä. Edellisestä sessiosta yli jäänyt mozzarellapallo, pecorinoa, pinjansiemeniä salaattipäivältä… kaikki pieneksi pilkottuna tai raastettuna lihapullataikinaan. Maustamisessa ollaan rohkeita. Samalla kun huseeraan, katselen tomaattikastikkeen roiskimalta läppäriltäni Areenasta Välimeri lautasella-ruokasarjaa. Vaikken kokkaakkaan nyt mitään suoraan sarjasta, inspiroi se silti ruoanlaitossa rentoon meininkiin Ottolenghin malliin. Jaa jeeraa? No pannaan! Pannaan hei Garam Masalaakin kun se tuossa seisoo, ja koska kanelia olin juuri vähän salaa ajatellutkin! Suolataan, rouhitaan mustapippuria. Taas neitsytoliiviöljyn ihana puronen.

Pyörittelimme Herra Kameran kanssa kahteen pekkaan pullerot samalla kun ruudulla täytettiin kesäkurpitsan kukkia. Kaunista.

Sulloimme lihapullat suureen, korkealaitaiseen uunivuokaan vierivierekkäin. Nakkasin vuoan uuniin ensin ihan sellaisenaan, ja kun lihapullissa oli vähän väriä, kauhoin tunnin kuplinutta tomaattikastiketta päälle ja jatkoin hauduttamista hiljaisemmalla lämmöllä vielä jonkun aikaa.

Mehevät ja mausteiset lihapullat nautittiin vihreän salaatin ja marinoitujen kukkakaalin kukintojen kera.

Punaviiniähän tämä olisi huutanut rinnalleen, mutta me menimme uhmakkaasti roseella. Onhan “kesä”, ja ihan kelvollinen uusi luomututtavuus laventelinkuvillaan vietteli viinikaupan hyllyillä.

Hyvä ruoka, parempi mieli, sanoisin, jos se ei olisi niin kornia.

19 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.