Valitse sivu

“La liberté d’opinion et d’expression est l’une des premières libertés politiques et plus généralement des libertés fondamentales. Dans la Déclaration des droits de l’homme et du citoyen de 1789, elle apparaît comme la première des libertés, la liberté y étant le premier des quatre droits de l’homme.” 

Tiedättekö, tämmöiset ajat kun nyt esimerkiksi Pariisissa viedään ihmishenkiä pilapiirrosten tähden ovat vaikeita monella tapaa bloggarillekin. Ei ole sanoja, on vain sekavia tunteita, foorumikaan ei tunnu ihan sopivalta, mutta silti kokee pakottavaa tarvetta kommentoida jotenkin. Edes sananvapauden tähden. Peläten toki samalla, että asettaa sanansa väärin. Joka tapauksessa, tuntuu mahdottomalta jatkaa kepeää matkakertomusta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

On käsittämätöntä kuinka voimakas voi kynä olla. Viiva, kirjain. 
Minusta on ristiriitaista huutaa julmetun konekiväärin takaa jumalansa suuruutta vaikkapa nyt kahdeksankymppisen sarjakuvapiirtäjän ruumiin äärellä. Kuinka pieniä ja heikkoja ja herkkähipiäisiä ovatkaan ne jumalolennot, jotka, jos nyt edes ovat olemassa, eivät pystyisi itse hoitelemaan herneitä omissa nenissään, vaan tarvitsisivat siihen vauhkoja uskonsotureita. Varsinainen jumala, jos naurava ihminen pelottaa.
Te tiedätte, että rakastan työhuonekuvia kirjoituspöytineen ja kirjahyllyineen. Tätä kuvaa on riipaisevaa katsoa, mutta silti se on kaunis. Sarjakuvapiirtäjä Georges Wolinskin (1934-2015) tyttären valokuva Instagramissa isänsä tyhjästä työhuoneesta on otsikoitu “Papa est parti.”

Se, että puutun tähän, vaikken ole vuosien saatossa juurikaan kirjoittanut muista maailmaa ravisuttaneista tapahtumista, ei tee sodista, tragedioista ja vääryyksistä itselleni yhtään vähemmän tuskallisia.