comments 8

Lemmenloma

Olemme lähdössä reilun vuorokauden mittaiselle lemmenlomalle.

Kivaa! ajattelette te. Kääk, ajattelen minä.

Teen lähtöä monta päivää. Ohjeistan lapsia, valmistelen taloa, tyhjennän jääkaapin, täytän sen. Pesen pyykkikorin tyhjäksi ja kerron keskimmäiselle, että jos kuolen yllättäen, minulla on kolme timanttia säilössä yhdessä koruliikkeessä. Kipaset ne sitten sieltä!

Sen jälkeen alan hermoilla vaatteista. Siis joo, mulla on todellakin KAKSI Marimekon mekkoa, mutta ei silti mitään päälle pantavaa. Unohdin mekko-ostosten aikaan (kesä) kaikki muut vuodenajat. Kreikan värittämät säärenpallurani eivät enää olekaan kullanruskeat, ja sukkahousut taas – no, ahdistavat.

Levitän matkalaukun lattialle paria päivää ennen, ehdin vain hädin tuskin tehdä töitä. Mitkä kaikista mustista vaatteistani sopivat yhteen? Eivät mitkään. Piinaan ystävieni työpäiviä vaatekriiseilläni. Haluan yhtäkkiä (tai yhtäkkiä ja yhtäkkiä, Ira lietsoo mua) kukkaisen, liehuvahelmaisen hameen ja vaaleanpunaisen puseron. Löydänkin paikallisesta vaateliikkeestä vaaleanpunaisen puseron, näytän siinä jouluporsaalta. Haluan sittenkin vain Guccin käsilaukun ja uudet nilkkurit.

Lähtöaamuna meikkaan liikaa ja säädän hiuksia liikaa. Puen, riisun, puen ja riisun, ja laitan lopulta päälle ne ensimmäiset vaatteet. Likaisen paidan, villatakin ja farkut. Onneksi sentään kenkäni ovat hopeakimalteiset. Lisään asuun verkkosukat, sotken hiukset. Olen angstinen, hikinen ja punainen.

Läkähtymäisilläni muistan alusvaatteet. Lemmenloma = pitsi. Voi taivas, mulla ei ole mitään alusvaatteita! Ehtiikö itseruskettava kuivua kymmenessä minuutissa? Kuivaäöljyä nyt vähintään itsesi päästä varpaisiin, nainen! Kynsilakkaa, myös varpaisiin. Haluaisin osata laittaa muutamat irtoripset, mutten osaa sitäkään. Ja nyt on jo kiire.

Parkkonen tulee käymään kotona pakatakseen. Hän kiipeää yläkertaan, kopistelee kaapinovia (jotka jättää kaikki auki) ja laskeutuu kahden minuutin kuluttua matkalaukun kanssa eteiseen leveästi hymyillen. Kamat kasassa!

Lemmenloma voi alkaa. Löydätte minut jostain helsinkiläisestä sovituskopista vääntelemästä käsiäni, Parkkonen menee varmaan leffaan.

Hyvää viikonloppua kaikille, lemmellä tai ilman!

Kuva Jean-Luc Godardin elokuvasta Viimeiseen hengenvetoon (A bout de souffle), 1960.

8 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.