comments 14

Kylässä kesässä



Kävimme kyläilemässä kesässä, Ranskan Rivieralla. Ensimmäisenä iltana kun sukelsimme Cannesin sivukaduille sen ymmärsin; olin kaivannut lämpöä niin että luihin sattui. Tuntui ihanalta hiippailla pienillä kujilla hartiat rentoina, leuka pystyssä, takitta. Appelsiinipuut kukkivat ja tuoksuivat melkein julkeasti.

Välillä ajattelen, että on jotenkin noloa sanoa rakastavansa Cannesia. Pitäisi rakastaa vain pieniä, karttaan merkitsemättä jätettyjä salaisia paikkoja. Joka kerta ajattelen, että ehkä se olikin vain roseeviini, lomatunnelma tai aurinko. Mutta ei, taas rakastin, myös niinä harmaina aamuina ennen kahdeksaa, kun istuimme torilla maitokahvin äärellä nakertamassa patonkia lasten nukkuessa vielä villalla. Kahvilan katoksen alta katselin toria reunustavia taloja ja niiden värikkäitä ikkunaluukkuja. Kuvittelin vinoja, epäkäytännöllisiä ja pieniä asuntoja, joita luukkujen taakse kätkeytyisi ja sydämeni läpätti. Näin itseni astumassa rappukäytävän ovesta ulos, kori käsivarrella, elämässä ilman paluulentoja.

Kun saavuimme, auton lämpömittari tykitti muutaman päivän yli kolmenkymmenen asteen lukemia. Etelä-Ranskassakin oli ollut viileä ja sateinen talvi, kertoivat, ja ensimmäisten kuumien päivien jälkeen tulee aina sankka sumu. Niin nytkin. Hellepäivien uima-allaselämän jälkeen retkeilimme taas kiihkeästi kun emme olleet sulaa.

Musée Fernand Léger oli ihana. En taaskaan ehtinyt Mentonin kauppahalliin. Château de la Napoule oli ihan uusi tuttavuus, kaunis ja jotenkin salaperäinen. Kannattaa pysähtyä katsomaan linnan historiasta kertova pieni dokumentti.

Jokaikinen kerta jää näkemättä jotain. Listani on loputon ja ihmeellisesti matkat vain kasvattavat listaa, sen sijaan, että se supistuisi. En ihan heti saa kyllikseni. Kaiken uuden kokemisen lisäksi nautin siitä, että minulla on noilla kulmilla jo kantisapteekki (olen accro mitä ranskalaisten apteekkien kauneudenhoitotuotteisiin tulee!), lempiravintola ja yllättävän vilkas sosiaalinen elämä. Parkkosella on tarpeeksi leipomosanastoa  hallussa voisarvivuoroja varten ja lapset voi laskea irti ja luottaa, että he löytävät ajallaan sovittuun tapaamispaikkaan.

Me muuten yövyimme ensimmäisen yön Cannesissa, koska meillä oli seuraavana päivänä kuvauspäivä Villa Le Menestrelissä. Vasta kuvausten jälkeen raahasimme nyssykkämme huvilalle ja asetuimme taloksi. Ensimmäisen yön hotellimme oli Villa Claudia, joka oli ehkä hiukan kostea ja johon kantautui ison tien kohina, mutta silti suosittelen, jos haluat edullisen yösijan lähes ytimestä. Onhan se nyt sentään suloista herätä mandariinipuu ikkunan alla ja syödä aamiaiseksi Nutellaa kauniissa salissa. Palvelu oli mitä ystävällisintä, isäntä itse paikalla.

Lue lisää: Cannesin ympäristön näkemistä ja kokemista löytyy juttutolkulla tägin Villa Le Menestrel -alta, ja laajemminkin Ranskaa tägin (quelle surprise…) Ranska alta. Mouginsissa sijaitseva Villa Le Menestrel on siis ystäviemme Sarin ja Juhan Ranskan-koti, jota he myös vuokraavat. Jos kiinnostuit.

Insta-tilitäni löytyy profiilini alta pieni pylpyrä otsikolla “Riviera”, jossa kootusti tallessa reissun aikaiset stoorit.

14 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.