Folion mainos Ranskan Ellessä on jotenkin niin pariisilainen, niin pariisilainen. Cokis-lasi sitruunalla (kyllä, ranskalaiset juovat järisyttäviä määriä cokista, pastis on so last season!), sininen villakangastakki, tuhkakuppi, kaverin hiukset…
Ja mikä hauskinta, minäkin luen juuri tuota samaa (hurjaa) kirjaa! Vähäks!
Etienne est captivé – et toi?
Totta muuten toi cokis -juttu.
En tiedä kuvailisinko lukukokemustani sanalla captivée… Hämmentävä kirja, koska päähenkilö on epämiellyttävä, joka ei silti tarkoita, etteikö hän olisi myös kiinnostava. Kirjailija kirjoittaa hyvin, ja vaikka monessa kritiikissä onkin moitittu häntä siitä, että hän kirjoittaa omaa (huomattavasti vaatimattomapaa) historiaansa Limonovin tarinan lomaan, niin minusta se oli mielenkiintoista. Ja tietysti koko aikakauden, yhden maan, valtakunnan kuva, se kaikki, niin lähellä meitä, eikä missään nimessä pelkää mennyttä aikaa…
Cokis-juttu on jännä. Myös pieni olut, naisilla, juomana on havaintojeni mukaan yleistynyt, olenko oikeassa?
Saatat olla. Ja ehdottomasti PIENI.
Juu, ehdottomasti pieni, ja ehdottomasti korkesta, kapeasta, ohutreunaisesta lasista 🙂