Folion mainos Ranskan Ellessä on jotenkin niin pariisilainen, niin pariisilainen. Cokis-lasi sitruunalla (kyllä, ranskalaiset juovat järisyttäviä määriä cokista, pastis on so last season!), sininen villakangastakki, tuhkakuppi, kaverin hiukset…
Ja mikä hauskinta, minäkin luen juuri tuota samaa (hurjaa) kirjaa! Vähäks!
Täältä löydät minut nykyään
Hae blogista
Blogiarkisto
Kategoriat
Avainsanat
15vuotta
Amsterdam
arkkitehtuuri
awards
Belgian Lempi
blogi
elokuvat
Hanko
Helsinki
hotellielämää
Kauppa
Kirjatoukka haastattelee
Koti
Kreikka
kukat
kulttuuri
kulttuuririennot
Kööpenhamina
Look like Lou
LOVE
Lukijoiden toivepostauksia
Luvussa juuri nyt
matkat
Meksiko
musiikki
mutsi
Pariisi
Politiikkaradio
Q&A
Ranska
ravintolat
reseptit
Shop
sisustus
studio
taide
Taiteilijaresidenssi
Tallinna
Turku
tyyli
Tästä innostuin tänään
Vieraskirjoittaja
Villa Le Menestrel
vinkit
Yhteistyö
Etienne est captivé – et toi?
Totta muuten toi cokis -juttu.
En tiedä kuvailisinko lukukokemustani sanalla captivée… Hämmentävä kirja, koska päähenkilö on epämiellyttävä, joka ei silti tarkoita, etteikö hän olisi myös kiinnostava. Kirjailija kirjoittaa hyvin, ja vaikka monessa kritiikissä onkin moitittu häntä siitä, että hän kirjoittaa omaa (huomattavasti vaatimattomapaa) historiaansa Limonovin tarinan lomaan, niin minusta se oli mielenkiintoista. Ja tietysti koko aikakauden, yhden maan, valtakunnan kuva, se kaikki, niin lähellä meitä, eikä missään nimessä pelkää mennyttä aikaa…
Cokis-juttu on jännä. Myös pieni olut, naisilla, juomana on havaintojeni mukaan yleistynyt, olenko oikeassa?
Saatat olla. Ja ehdottomasti PIENI.
Juu, ehdottomasti pieni, ja ehdottomasti korkesta, kapeasta, ohutreunaisesta lasista 🙂