comments 4

Kirjatoukka haluaa maata jalkakäytävällä letun litteänä

Viime päivät on tuntunut tältä  / / /

Olen pääasiassa murissut rumia sanoja, polkenut jalkaa, pillittänytkin.

Kuinka voi olla mahdollista, että en tähän päivään mennessä, tässä iässä, tällä kokemuksella ala jo oppia, että lause “tämä ei vie juurikaan aikaasi” on aina itsensä fucking vastakohta??

Puhelin on soinut koko ajan, niin ahkerasti, että luuri lopulta löi itsensä jumiin, eikä vastaanottanut enää puheluita eikä viestejä. Asia on valitettavasti tosin jo korjaantunut.

Lisäksi purin pahaa oloani luontevimpaan kohteeseen, ja suoritin melkoisen performanssin ottamalla
kännykkäkameralla perheelle kuvia kaikesta mikä on kotona pielessä.
(Siinä muuten olisi saamari soikoon interiöörijuttua kerrakseen…)

Turhautumista ilmassa, lievästi sanottuna.

Mutta sitten, kolme asiaa:

Sain Joneskalta tunnustuksen, löysin kaaoksen keskeltä lapsosen sinitarrataidetta ja istuin ystävättären kanssa Hotelli Regatan aulabaariin, nautin lasin valkoviiniä tiiliholvien alla ja sain lainaksi Kadonnutta aikaa etsimässä-sarjakuvateoksen.

Nyt lähden joogaamaan, toivottavasti loppukin sappi kiehuu pois minusta ja tulen takaisin tyynenä kuin pieni buddha.

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.