Valitse sivu

Kylläpä nyt. Vietiin toinenkin viisas vanhus meiltä.

Tämäkään täti ei ihan suoranaisesti kesken kaiken lähtenyt, hän oli syntynyt Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan. Silti nämä katkeavat ketjut tuntuvat. Uutinen saa hetkeksi keuhkot tyhjiksi ja sitten alkaa levottomuus. On pakko touhuta jotain ihan hulluna, jotta muistaisi itse olevansa vielä elossa.

Tältä tädiltä opin seuraavaa. Opin tekeyttämään viiliä uunin päällä ja syömään sitä sokerin ja jauhetun inkiväärin kanssa. Opin, että aina juodaan ensin viski ja sitten vasta hötkyillään. Opin syömään jäniksen kiveksiä ja säilyttämään oikeaa jäniksenkäpälää lähettyvillä onnen varmistamiseksi. Opin pesemään saunan ja kattamaan pöydän. Perunoita en oppinut keittämään kunnolla ja siitä muistettiin mainita. En myöskään oppinut käsittelemään metsästyskoiria, huopaamaan, enkä osannut nylkeä minkään sortin eläintä. Tuhahdus. Jos kaupunkilaishepeneeni eivät miellyttäneet, siitä ei epäröity sanoa. Kihisin joskus kiukusta.

Herra Kamerakin oli vähän siinä ja siinä, mutta sai lopulta hyväksynnän. Istuivat kerran kahden. “Jääkaapissa on jänistä, jos osaat lämmittää. Varo hauleja.”
Lämpimäiset lapset hän nosti mahan alta nenänsä alle ja haisteli, “…ihan on kuin koiranpentu.”

Täti oli arvostettu kunnanlääkäri, ja autteli muun muassa synnyttäviä naisia sihisevä tupakka suupielessä roikkuen. Työpäivän jälkeen hän lähti metsälle ja siellä hän rymysi hirviporukoissa kivääri olalla vielä ihan vanhoille päivilleen. Ruokapöytään kannettiin sieniä, marjoja ja riistaa. Hirvipaisteja, rapuja, graavia siikaa. Ja se viski. Savukkeet jäivät jossain vaiheessa, mutta viskiä tiputettiin hänen huulilleen vielä vuorokausi ennen kuolemaa. Hiukset olivat karkeat kuin eläimen kylki, paksut ja pelkkää hopeaa. Kaupunkikodin alakerrassa kolisi oikea luuranko ja metsästysmajan seiniltä tuijottivat karhunpäät ja kokonaiset pöllöt.

Väitetään, että hän on nyt jossakin kylmiössä, mutta ei. Hän kulkee itärajan vaaroilla ja jalka nousee kepeästi. Vihreän metsästystakin rintataskussa läikähtää.

Lue lisää: Vietimme pari onnellista päivää tädin metsästymajalla heinäkuussa. Täti oli silloin jo palvelukodissa.