comments 58

Ketä kiinnostaa?

Tästä tuli nyt tämmöinen blogikesä. Harvakseltaan, vain hyvin harvakseltaan olette saaneet sanasen vanhalta ystävältänne Annalta.

En kuitenkaan ole teitä hyljännyt. Kunpa tietäisitte miten monta juttua olen sanellut päässäni kesän mittaan, ikäänkuin puhellut teille. Vain koneen aukaisemisen ja näppäinten painaltamisen sietämätön raskaus ovat olleet esteenä välissämme.

(Kuriositeettina mainittakoon, että mielikuvituskirjoitteluni teille laukaisee tehokkaimmin vesi. Kelluin Välimeressä ja kertoilin teille tarinoita ihmeellisestä elämästäni, tai vaahdotin kamomillashampoota hiuksiini suihkussa ja nauroin omille vitseilleni.)

En jaksa tarkistaa sanonko näin jokaisen elokuun ensimmäisenä päivänä, muttä TÄMÄ heinäkuu oli kyllä hulluin kaikista. Eikä Kreikassakaan kirjoituttanut, vaikka olin etukäteen nähnyt itseni istumassa kannettavani ääressä pyöreistä kivistä rakennetun vanhan talon parvekkeella, tuulessa liikahtelevassa vaatteessa, hiusten kihartuessa olkapäille olkihatun alta. (Hoikkana.) Näin kaiken, merenkin, oliivipuiden keinahtelevat oksat, kuulin mehiläiset puutarhassa. Ja kirjoitin, voi pojat kuinka upeasti kirjoitin!

Paitsi etten kirjoittanut. Enkä istunut pyöreistä kivistä rakennettujen talojen parvekkeilla muutamaa kertaa lukuunottamatta ja silloinkin aurinko paistoi silmiin ja akku oli loppu.

Turhaan selitän. Kun ei virtaa, ei virtaa. Nytkään ei huvittaisi, pyörittelen olohuoneen sinisellä sohvalla nilkkojani ja mutisen.  Mutta jotenkin tämä lukko on purettava.

Huomasin kesän alussa huolestuttavan seikan: aloin ajatella, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa sanottavaa. Ettei mikään, mistä haluaisin kirjoittaa (ranskalainen jalkapallo), kiinnosta ketään muuta kuin minua ja ehkä Nikadoraa. Minun on myös tunnustettava, että en ole vielä sinut uuden blogialustan kanssa. Tuskailen kuvien asettelua ja muutamaa muuta seikkaa. Haluaisin viedä sivustoa vieläkin visuaalisempaan suuntaan, mutta taitoni eivät tunnu riittävän. Mutta ennen kaikkea: miksi kirjoittaa, ketä kiinnostaa?

Vastikään silmiini sattui sitten jossakin blogiportaalissa postaus jonka otsikko oli suurin piirtein “Näin säilytät vanulaput kylpyhuoneessa tyylikkäästi ja ilmavasti”. Tietysti klikkasin jutun auki, koska hyvänen aika omat vanulappuni ovat olleet vuosikymmeniä vain siinä tyylittömässä muovipakkauksessa erittäin epäilmavasti, en vain ollut tajunnut huolestua asiasta. Jollain ihmeellisellä tavalla tämä vanulappu-juttu laukaisi kirjoituspaineet, ja tässä ollaan.

Sillä jos ihmiset haluavat lukea vanulappujen säilytyksestä (ratkaisu oli lasipurkki), ehkä haluavat kuulla myös kuinka parisuhdetta ravistellaan loman alkajaisiksi, miten päädyimme Before Midnight-elokuvan kuvauspaikoille, miten kannattaa edetä jos haluaa lomalle Kreikkaan (ja miksi juuri Messiniaan), miltä maistuu Hangon heinäkuu, missä Porvoossa syö kuin jumalten lellikki ja Helsingissä parhaan pizzan?

Aloitetaanko?

58 Comments

  1. Tuuja says

    Aloita! Olen jo tuskastuneena odotellut tekstejäsi. Miten kannattaa edetä jos haluaa lomalle Kreikkaan-teema kiinnostaisi erityisesti. Missä asua edullisesti nelihenkisen perheen kanssa? Pitäisi päästä ensi kesänä matkaan seuraavin reunaehdoin: Teinityttö ja äiti tykkää rannoista, äiti hyvästä ruuasta, teinipoika koluaa kaikki nähtävyydet, aviomies viihtyy varjossa, rahaa tulee olemaan niukasti ja miehen krooninen sairaus tuo halun pysytellä sivistyksen (lue toimivan terveydenhoidon) lähettyvillä. Kuulisin niin mielelläni vinkkejäsi.

    • Anna says

      Kalamata sopisi teille täydellisesti! Postaan aiheesta pian, pysy kanavalla! Ja kiitos kun olet odottanut <3

  2. Belgian Lempi says

    Kiinnostaa kaikki – paitsi vanulappujen säilyttaminen, koska mulla ei ole vanulappuja – joten nyt vaan näppis laulamaan!
    ¨
    Mä tykkään kyllä kauniista kuvista jne., mutta arvaas mitä? Lukisin näitä sun juttuja, vaikkei täällä olis kuvan kuvaa eikä mitään muutakaan visuaalisesti supersäväyttävää. Tän ei ole tarkoitus mitenkään latistaa sun blogin kehittämisaikeita, ei ollenkaan! Halusinpahan vaan sanoa. Ja vielä – ihan parhaita on ne juttus, joissa ei ole varsinaista aihetta eikä noin päälle päin muutenkaan päätä eikä häntää!

    • Anna says

      Tämä oli tosi hyvä muistutus. Sillä välillä kuvia ei kertakaikkiaan ole saatavilla, vaikka juttua olisi. Silloin käperryn kuvattoman itsesääliin kirjoittamisen sijaan. Pitäisi antaa pelkille teksteillekin mahdollisuus, tai ainakaan ei pitäisi antaa kuvapulan tukkia suuta…
      Ja vaikka mussa on vahva valistajapuoli, niin rrrrrakastan kirjoittaa päättömyyksiäni, joten ihana kuulla, että joku tykkää juuri niitä myös lukea! Kiitos Lempi!

  3. Nimetön says

    Kiitos ihanainen – lisää ! Ihan mistä vain…

    t. Elenna

  4. Nimetön says

    Kiitos ihanainen – lisää ! Ihan mistä vain…

    t. Elenna

  5. Liisa says

    Anna tulla, oon valmis kaikelle tuolle ja muullekin. <3

  6. Tiina Antti says

    You’re back – IHANAA <3 ja aivan sama mistä kirjoitat, kunhan kirjoitat!
    Kram
    Tiina A.

  7. Tarja says

    sama tunne täällä….paljon ois sanomista, mutta jos se menee tuolle alakuloisemmalle puolelle, ei vois varmaan vähempää kiinnostaa. Ehkä paras vaan vaieta, kunnes aurinko taas paistaa tähänkin risukasaan

    • Anna says

      Joskus juuri kaikkein kipeimmistä asioista kirjoittaminen helpottaa, voimia sinne Tarja!

  8. Inka says

    Aloita, aloita! Täällä ollaan ja halutaan lukea joka sana (sun näppäimistöltä ehkä jopa vanulappujen säilytyksestä!)

    • Anna says

      Mä voisin ihan hyvin kuvitella kirjoittavani vanulapuista myös, tosin se stoori varmaankin singahtaisi ihan omiin sfääreihinsä sekin 🙂 Kiitos kun olet siellä <3

  9. Vanulapuillakin siis on oma syvällisempi merkityksensä, kiitos kun kerroit. Olen kovasti odottanut uusia postauksiasi, joten täällä ollaan, valmiina lukemaan.

  10. says

    Tässä juurikin hiljattain on hykerryttänyt ajatus siitä, kun postauksiasi saa taas lukea. 🙂

  11. Leenamari says

    Vanulaput lasipurkissa, done that! Huono idea, niitä viimeisiä (eli noin puolet) oli tuskaisen vaikea kaivella siitä sievästä juuri vanulapuille mitoitetusta purkista. Nyt ne roikkuu taas siinä pussissa, mutta piilossa käsipyyhkeen takana 🙂

    Kreikka kiinnostaa, teki jo mieli kesäkuussa kysellä siitä majapaikastasi, mutta maltoin mieleni olla puuttumatta lomaasi. Nyt siis odotan muiden ohella että avaat sanaisen arkkusi Kreikasta.

    Kuulisin kyllä mielelläni Ranskalaisesta jalkapallostakin, muun maalainen jalkapallokin käy 😀

    Anna palaa Anna, me odotamme!

    • Anna says

      Eikun sen pitää olla semmoinen laakea ja suuri suuaukkoinen lasipurkki kannella 😀
      Kreikkaa tulossa! Ja ties mitä kaikkea, nyt kun kanavat ovat taas auki. Kiitos kun olet vastaanottavainen <3

  12. Tuula says

    Ethän ole unohtanut Ranskaa… Hanko-kuviot ovat myös kiinnostavia 🙂

    • Anna says

      En! Juuri nytkin hirmuinen Etelä-Ranskan kaipuu… ihan sattuu sydämeen. Hangosta olen kirjoittanut ällistyttävän vähän, siihenkin täytyy tulla muutos!

  13. Heli says

    Aloitetaan vaan!

    Mutta Anna pitää myös kuunnella itseään: kun virta on loppu, niin virta on loppu -se on täysin sallittua – myös sinulle <3 . Me lukijat jaksamme odottaa…!!

    • Anna says

      Kiitos, tuo oli tärkeä kuulla. Olette ihmeen ihania, kun odotatte <3

  14. Kaisa says

    Jatka ja aloita ? Ihana seurata mitä “touhuat” Sinulla on ihana perhe !!!!

    • Anna says

      Voi Kaisa, ihanasti sanottu! Mulla todentotta on mahtava perhe! Kahjo, mutta mahtava 🙂
      Ja touhuttu on, joten ainakaan juttuaiheista ei pitäisi olla pulaa, kunhan muuten blokit saadaan selätettyä.

  15. Leena says

    Juuri eilen keskustelin ystäväni kanssa blogien kirjallisesta tasosta. Paljon on ihan posketonta sontaa tarjolla, ja kirjoittajat voisi passittaa takaisin äidinkielen tunneille. Mutta sinun tekstisi on laadukasta ja taitavaa ja rakastan itseironista tyyliäsi. Keep on writing!

  16. Nimetön says

    ma chérie Anna,
    Odotan tarinoitasi kuin ranskalaista mantelicroissantia viikonloppuihini! Suorittaminen seis ja sanoilla leikkimään, d’accord?
    Bisous,
    Mlle B

    • Anna says

      Se on just näin.
      T. Sun mantelicroissanttis 🙂

  17. Teia says

    Voi kirjoita mistä haluat. Luen kyllä, vaikka siitä jalkapallosta vaikken urheilusta mitään ymmärrä. Mutta kunhan kirjoitat ❤

  18. Annu says

    Joo Anna. Mä odotan sun tekstejäsi. Tiedät kyllä miksi?. Aina on tilaa älylle, huumorille, itseironialle, taidokkaille lauseille. Mua ei kiinnosta vanulaput mutta sinun tekstejäsi luen kuin hyvää kirjaa. Odottaen ja kiitollisena.
    annu

  19. Röö Berg says

    Juuri ajattelin, että tässä sitä taas klikahdetaan tsekkaamaan Annan lomailevaa blogia ja että teen niin siihen asti, kunnes se ilmoittaa lopettavansa. Sit täällä olikin elonmerkki, sopivasti muutama päivä #smoothhanko-päiväretkemme jälkeen. Ja kaikella kunnioituksella ja ihailulla kuvia ja niiden ottajia kohtaan sanon minäkin, että tekstisi takiahan täällä ollaan. An palaa, A!

    • Anna says

      Mä en ansaitse teitä…. ihanaa että klikkailet, kiitos <3
      Toivottavasti teillä oli hauska Hanko-päivä!

  20. Hanna 60+ says

    Kirjoitustauko on bloggaajan lomaa, eikö? Kaikki tarvitsevat lomaa! Hyvää tekstiä jaksaa odottaa taukojenkin aikana. Luen blogiasi ahkerasti, kommentoin harvoin (kolmen vuoden välein?), vähän nolottaa. Kiitos kaikista hyvistä lukuhetkistä.

    • Anna says

      Niin, jotenkin henki on semmoinen, ettei blogista oikein sopisi lomailla. Mutta juuri kuten sanoit, lomaakin tarvitaan! Ja jos koneen avaaminen tuntuu niin raskaalta, kuin se kesällä tuntui, niin ehkä on parempi sitten olla hetkeen avaamatta. Nyt sitten tekeekin mieli hukuttaa teidät juttuihin 🙂
      Kiitos kun kommentoit, olen kiitollinen, vaikka se tapahtuisi kolmen vuoden välein!

  21. Essi says

    Kyllä sun jutut kiinnostaa!! Ihan sama vaikka säkin kirjoittaisit vanulapuista!

    Olin muuten heinäkuun ekan viikon nizzan hoodeilla. Kiitos blogisi, kävin villa kyroloksessa (kirjoitettiinko se noin?), matissen museossa ja st paul de vencen modernin taiteen museossa (oli muuten upee ja kyroloksen mosaiikkeihin rakastuin). Villa Sapiriin ei päässyt, kaikki kierrokset oli jo täynnä. Nimet saattaa olla väärin koska nimimuistini on onneton enkä juuri nyt viitsi tarkistaa niitä. Pahoittelut.

    Summa summarum: kirjoituksiisi palataan vielä vuosienkin jälkeen ja niillä on vaikutusta lukijoden elämään! ♡

    • Anna says

      Huippua Essi! Vitsi miten kiva kuulla! Pus!

  22. Jaaa! Lisääää! Kaikkea. Kreikka, vanulaput, jalkapallo, ei oo väliä kunhan se on sinä joka kirjoitat. Näin se vaan on ❤️

    Kram ja halit,
    Carina

    P.s. Olin muuten mahtava Hankopäivä tänään 😉

  23. Päivi says

    Joo! Ethän lopeta ethän, en kestä muita blogeja vanulappuohjeineen. Anna palaa!

    • Anna says

      Mä en haluaisi lopettaa, mutta välillä mä pelkään, että mitä jos kaikki sanottava vain loppuu! Toivottavasti ei, tykkään tästä (ja teistä) liikaa. Jatketaan!

  24. Anna says

    Tää kuulostaa ehkä ihan vääränlaisesta, mutta musta on just ihanaa, että kerrot ja näytät säännöllisesti sen ettei huvita, ei ole mitään sanottavaa, tai kaikki on väärin. Ja sitten kuitenkin aina keräät itsesi ja jatkat, ja joskus jopa entistä parempana! Ymmärrätkös, miten lohduttavaa se on tällaiselle tavalliselle lukijalle, joka rakastaa sun tekstejä (ja hra K:n kuvia totta kai)? En tiedä ketään muuta bloggaajaa, joka herättää samalla tavoin toivoa kuin sinä.

    • Anna says

      TÄMÄ! Pelastit ehkä päiväni, viikkoni, kesäni, elämäni. Koska niin minäkin joskus salaa ajattelen, että eikö se olekin hyvä, että elämän aaltoilevuus näkyy, en ajasta, en postaa silloin kun ei huvita, vaan annan aallonpohjienkin näkyä. Tai kiireen, minkä milloinkin. Ja nyt kun taas virtaa, niin pohdin itsekin, että mitä ihmettä himmailin, mutta totuus on, että silloin ei olisi tullut ei sutta, ei sekundaa, vaikka kuinka olisin yrittänyt. Kiitos kun kommentoit ja kiitos kun luet. Toivoa ON!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.