comments 58

Ketä kiinnostaa?

Tästä tuli nyt tämmöinen blogikesä. Harvakseltaan, vain hyvin harvakseltaan olette saaneet sanasen vanhalta ystävältänne Annalta.

En kuitenkaan ole teitä hyljännyt. Kunpa tietäisitte miten monta juttua olen sanellut päässäni kesän mittaan, ikäänkuin puhellut teille. Vain koneen aukaisemisen ja näppäinten painaltamisen sietämätön raskaus ovat olleet esteenä välissämme.

(Kuriositeettina mainittakoon, että mielikuvituskirjoitteluni teille laukaisee tehokkaimmin vesi. Kelluin Välimeressä ja kertoilin teille tarinoita ihmeellisestä elämästäni, tai vaahdotin kamomillashampoota hiuksiini suihkussa ja nauroin omille vitseilleni.)

En jaksa tarkistaa sanonko näin jokaisen elokuun ensimmäisenä päivänä, muttä TÄMÄ heinäkuu oli kyllä hulluin kaikista. Eikä Kreikassakaan kirjoituttanut, vaikka olin etukäteen nähnyt itseni istumassa kannettavani ääressä pyöreistä kivistä rakennetun vanhan talon parvekkeella, tuulessa liikahtelevassa vaatteessa, hiusten kihartuessa olkapäille olkihatun alta. (Hoikkana.) Näin kaiken, merenkin, oliivipuiden keinahtelevat oksat, kuulin mehiläiset puutarhassa. Ja kirjoitin, voi pojat kuinka upeasti kirjoitin!

Paitsi etten kirjoittanut. Enkä istunut pyöreistä kivistä rakennettujen talojen parvekkeilla muutamaa kertaa lukuunottamatta ja silloinkin aurinko paistoi silmiin ja akku oli loppu.

Turhaan selitän. Kun ei virtaa, ei virtaa. Nytkään ei huvittaisi, pyörittelen olohuoneen sinisellä sohvalla nilkkojani ja mutisen.  Mutta jotenkin tämä lukko on purettava.

Huomasin kesän alussa huolestuttavan seikan: aloin ajatella, ettei minulla ole mitään kiinnostavaa sanottavaa. Ettei mikään, mistä haluaisin kirjoittaa (ranskalainen jalkapallo), kiinnosta ketään muuta kuin minua ja ehkä Nikadoraa. Minun on myös tunnustettava, että en ole vielä sinut uuden blogialustan kanssa. Tuskailen kuvien asettelua ja muutamaa muuta seikkaa. Haluaisin viedä sivustoa vieläkin visuaalisempaan suuntaan, mutta taitoni eivät tunnu riittävän. Mutta ennen kaikkea: miksi kirjoittaa, ketä kiinnostaa?

Vastikään silmiini sattui sitten jossakin blogiportaalissa postaus jonka otsikko oli suurin piirtein “Näin säilytät vanulaput kylpyhuoneessa tyylikkäästi ja ilmavasti”. Tietysti klikkasin jutun auki, koska hyvänen aika omat vanulappuni ovat olleet vuosikymmeniä vain siinä tyylittömässä muovipakkauksessa erittäin epäilmavasti, en vain ollut tajunnut huolestua asiasta. Jollain ihmeellisellä tavalla tämä vanulappu-juttu laukaisi kirjoituspaineet, ja tässä ollaan.

Sillä jos ihmiset haluavat lukea vanulappujen säilytyksestä (ratkaisu oli lasipurkki), ehkä haluavat kuulla myös kuinka parisuhdetta ravistellaan loman alkajaisiksi, miten päädyimme Before Midnight-elokuvan kuvauspaikoille, miten kannattaa edetä jos haluaa lomalle Kreikkaan (ja miksi juuri Messiniaan), miltä maistuu Hangon heinäkuu, missä Porvoossa syö kuin jumalten lellikki ja Helsingissä parhaan pizzan?

Aloitetaanko?

58 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.