Valitse sivu

Me tapasimme viime reissulla taas entisen vuokraemäntämme ja hänen miehensä, tuttavuutemme juontaa juurensa neljän vuoden taa. Olemme pysyneet ystävinä, vaikka meidän majapaikkamme sittemmin onnekkaiden sattumusten seurauksena siirtyikin vähän lähemmäksi merta. Olemme nähneet kahvilla milloin missäkin välimaastossa Ranska-reissuillamme, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kävimme talolla sitten sen kesäkuisen kuukauden, jonka siellä vietimme vuonna 2012. Sen reissun matkakertomus löytyy kootusti täältä.

Oli suorastaan vähän haikeaa astua taivaansinisestä portista sisään. Voi miten ihanasti meillä oli silloin aikaa, kokonainen kesäkuu! Ja miten pieniä lapset vielä olivat. Muistan pudottaneeni puhelimeni ensimmäisinä päivinä terassin kivilaatoille, ja olin onnellisen irti kaikesta viikkokaupalla. Oli jotenkin maagisen raukeaa.

Nyt vierailu aiheutti ihanaa kihinää: tännekin haluan vielä uudestaan, tänne, ihan viinitarhojen keskelle, pikkuisten kylien kylkeen. Syys-lokakuu kiehtoisi, vaikka syysloma, vielä juuri ja juuri sadonkorjuun aikaan.

Marie-Josée ja hänen miehensä Henri ovat kenties maailman sydämellisimpiä ihmisiä. Nyt meille oli katettu lounas, jota nautimme aperitiiveineen nelisen tuntia. Puhuttavaa riittää aina, ja suurin osa jutuista liittyy ruokaan tai viiniin. Vaihdamme reseptejä ja ihastelemme pölyisiä pulloja, joita Henri kunniaksemme nostaa pöytään loppumattoman oloisesta kellaristaan.

Kun halailemme ja pussailemme hyvästiksi, meidän sylimme lastataan vielä itsetehdyillä etiketeillä koristeltuja säilykepurkillisia pateita, ikivanhoja viinejä sekä Henrin veljenvaimon tekemää fois gras’ta. Hoipumme kämpille kantamuksinemme ja lentokentällä maksamme matkalaukkujen ylipainosta suolaista hintaa, joka on kuitenkin kaiken väärti.

Tämä viehättävä villa, tai oikeastaan mas sijaitsee vain alle tunnin ajomatkan päässä Rivieran humusta, Fréjusista sisämaahan päin. Hintataso lomatalojen vuokrissakin putoaa sitä mukaa kun meri etääntyy, mutta sijainti on silti mainio: mm. viiniharrastajat voivat viettää koko lomansa suhaten viinitilalta toiselle, paikallisia roseita maistellen, täältähän ne ovat kotoisin. Koettavaa on valtavasti, moni lähikylistä on Provencen alueen “pakollisten” nähtävyyksien listalla, samoin Euroopan kauneimmaksikin mainitut Gorge du Verdonin kanjonit sekä korkeilla tasangoilla silmänkantamattomiin lainehtivat laventelipellot. Ja unikkopellot! Herra Kamera rakastaa unikoita. Mas des Cigales on oivallinen vaihtoehto jos Rivieran hinnat hirvittävät, suosittelen lämpimästi!

Sen lisäksi, että odotan Ranskan valtion hetkenä minä hyvänsä palkitsevan minut matkailunedistämistehtävistäni, esitän myös pyynnön suomalaisten herkkujen valmistajille: valikoima Helsingin lentokentällä on kovin suppea, ja voi miten kamalan rumasti sinänsä hienot ja laadukkaat tuotteet on pakattu! Kannoin korissa liinan alla piilotellen Marie-Joséelle suomalaista pateita, muikkuja, hapankorppuja ja hilloja, joiden kaikkien purkeissa, tölkeissä ja pakkauksissa oli jonkin sekopäisen eläimen kuva, joulupukki tai muumi. Antakaas vinkkejä, mitä ruokatuliaisia seuraavaksi veisin? Kauniita pakkauksia, mainioita maultaan?


Mas des Cigales facebookissa, klik