comments 27

Karj… eikun Akateeminen takaisin!

Huomaan nykyään joskus vähän joutuvani taistelemaan lukemiseni eteen. Kuten esimerkiksi viikonloppuna. Tekemistä olisi niin paljon, jostain syystä lauantai tuntuu usein viikon kiireisimmältä päivältä. Parkkonenkin, vaikka on lukija itsekin, ehkä huomaamattaan arvostaa kaikenlaista muuta aktiviteettia ylitse sohvalla lukemisen. Lukeminen on jotenkin… noh… vähän laiskaa.

Kävelehtiminen, asioiden hoito, sienimetsästys, ne sen sijaan ovat semmoisia kunnon ihmisen puhteita!

Sitkeästi kuitenkin, ja tunnustan, pienen mökötyksen kautta, otin itselleni sunnuntaina tuntikausia tyhjää aikaa lukea. Halusin tempaista antaumuksella Stig-Björn Nybergin muistelmakirjan Kirja talossa (Otava), joka kertoo Nybergin pitkästä suhteesta Akateemiseen kirjakauppaan, kirja-alasta muutenkin, ja hiukan Nybergin yksityiselämästä sen sivussa. Erittäin mielenkiintoinen lukukokemus, nautin, opin ja olin ymmärtävinäni. (Toki kirjaa vaivaa paikoitellen hienonhieno vanhemman ihmisen omahyväisyys, mutta se tuolla karriäärillä sallittakoon.)

Aloin ajatella lukemista, kirjoja ja Akateemista.  Yhtäkkiä olin ja olen taas ihan varma, että  kirjat nousevat jälleen. Ihmiset ymmärtävät mikä huumaava vapauden tunne on laskea puhelin tai tabletti käsistään ja tarttua kirjaan, elävään, hengittävään, paperiseen. Lukea rauhassa pitkää tekstiä, yhteen asiaan keskittyen, käännellä sivuja, paneutua. Puhdas nautinto.

Olen itse rikkonut suhdettani lukemiseen puhelinriippuvuudellani. Olen rakastunut pieneen pirstaleiseen tietoon, tunteeseen, että olen koko ajan pulssilla. Kiihottunut kauniista kuvista ja visuaalisesta sykkeestä, joka tuntuu painelevan mielihyvän nappuloita yhä kiihtyvään tahtiin. Oh ja ah, ja eteenpäin. Hyppelen kuin hysteerinen sammakko informaatiotulvassa. Illalla käsi on kipeä ja on ähky.

Mutta kirja. Kun mikään virta ei raasta sen esineen lävitse, vaan kirja vain on, kuin puro tai tuuli vuorilla… Ihan kuin olisi helpompi hengittää. Olen palaamassa kirjaan.

Akateemiseen. Olen lähettänyt sinne joskus sata vuotta sitten avoimen työhakemuksen saamatta vastausta. No, se olikin ehkä ennemminkin semmoinen huuto, antakaa mun olla kirjojen keskellä!, en ihmettele, ettei kirjeeseeni vastattu.

Aina olen siellä joka tapauksessa käynyt, niin kauan kuin muistan.

Kun muutokset alkoivat (kirjan mukaan 1990-luvun lopussa, itse paikannan sen vasta tuoreempaan aikaan), tunnelma muuttui. Ajattelin surkeana, että mikäpä minä olen kirjakaupan taloudellisesta pyörittämisestä sanomaan, näin kai sen kuuluu mennä. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi omaa käyttäytymistäni asiakkaana, ennen kuin kirjan luettuani. Akateemista ei ajettu alas taloudellisista syistä. Minähän (enkä vain yksin minä!) todella kävin siellä jatkuvasti, menin sisään painavista ovista ranskalaisten lehtien perässä, haahuilin taidekirjaosastolla tunteja, rakastuin kirjojen kansitaiteeseen. Ostin paljon, suorastaan kaadoin rahaa Akateemisen kassakoneisiin. Laadin läheisille myös listoja toivekirjoista: tämän, tämän ja tämän haluan, TARVITSEN! Kun lapset syntyivät, sain kokonaisen uuden kirjamaailman lisää. Lastenkirjoja on vielä tänä vuonnakin kannettu kirppikselle kymmenittäin.

Viihdyin Akateemisessa. Se ei ollut niinkään kodinomainen, vaan huumaavan paikka. Ei, vaan maailma! Kunnes se lakkasi sitä olemasta. Siinä missä ennen kirmasin sisään suorastaan täristen innosta, nyt huomaan hiippailevani käytäviä vähän vaikeana. Me ei olla enää me. Rullaportaat nylkyttävät ylös alas, käteni riippuvat tyhjinä kyljissä. En löydä mitään uutta, mitään kiihottavaa. Teen kaupat harvakseltaan. Rakastin paperiosastoakin, ja nyt en edes tiedä onko alakerrassa sellaista enää olemassakaan. Lehtiosasto on huonompi kuin lähikaupassa, Ranskan Elleä ei saa enää mistään. Hyllyt eivät sivistä minua, olen hölmistynyt ja tuuliajolla.

Nyberg kehuu muuten Suomalaista Kirjakauppaa, minä en saa siitä mitään kiksejä. Sen sijaan Helsingin Fredan Nide on pitkään aikaan parasta mitä kirjakauppamaailmassa on tapahtunut. Toki ostan netistäkin, mutta mielummin kirjakaupasta, elämyksen tähden.

Nybergin kirjan luettuani tunsin oloni kuitenkin optimistiseksi. Akateeminen nousee vielä, lukeminen nousee vielä! Miten SEKSIKÄSTÄ lukeminen onkaan, miten jotenkin uutta tässä älylaitteiden ajassa.

Vaan kuka nostaisi Akateemisen uuteen kukoistukseen, siksi Helsingin helmeksi, joka se joskus oli? Sitä me odotamme, me uskolliset kirjatoukat, maailmalta Espalle tupsahtavat tuhannet matkailijat (Akateeminen oli arkkitehtuuriltaan, valikoimaltaan ja palvelultaan ainutlaatuinen maailman kirjakauppojen joukossa, kuinka me senkin sössimme!), kulttuurihörhöt, kirjojen rikkaat ja rakkaat. Akateeminen takaisin!

Kuuntele: Stig-Björn Nyberg Ylen Radio 1:n Syntymäpäiväsankari-ohjelman vieraana vuonna 2012.

Muista: Helsingin Kirjamessut 26.-29.10.2017. Stig-Björn Nybergiä on (yhtenä toimijoista) niistäkin kiittäminen.

JA LISÄYS: Nalle Nyberg ON kirjamessujen vieraana, hän arvailikin kirjassa saako kutsun!
Suunnaksi siis HS Puheenaihe, Aleksis Kivi-lava, torstaina 26.10, klo 14. Haastattelijana Jukka Petäjä. Nähdään siellä!

(Mutsi muuten ilmoitti juuri olleensa Suomalaisessa Kirjakaupassa töissä 1960-luvulla! En tiennyt!)

27 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.