comments 12

Kananpojat hiprakassa

Vielä kuvia ja tunnelmia pääsiäiseltä. Lukijamäärien perusteella meidän pääsiäiskertomuksemme on pian yhtä suosittu kuin se yksi toinen stoori, jota on kerrottu nyt parin tuhannen vuoden ajan.

Tuo kynttiläkuva tuossa ylempänä. Voitteko uskoa, että siinä on kaikessa viattomuudessaan yksi kiihkeimmistä väittelynaiheistamme vanhempieni vieraillessa?

Kutsun äitiäni “Kynttiläntappajaksi”. Hän on sitä mieltä, että kun kynttilä loilottaa ihan viimeistä liekkiään kynttilänjalan pohjalla kuumassa steariinissa, on aika iskeä. Minä taas edustan sitä koulukuntaa, että ensin annetaan kaiken vahan palaa ihan loppuun, jalan jäähtyä ja vasta sittern istutetaan uusi kynttilä paikoilleen. Jos kynttilän tuikkaa kuumaan liemeen, on tuloksena kallelleen sulanut, taistelun käyneen näköinen valonlähde, toisin kuin minun viileä, suora sotilaani. En nyt viitsi  näin pääsiäisjutussa mennä siihen jouluun, jolloin Kynttiläntappaja tunki jumalattoman kalliin tuoksukynttiläni portaille ulkolyhtyyn, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että kynttilöiden ympärillä käy meillä kova kuhina ja joskus jopa käsirysy.

Asiaan. Tällä kertaa paljastamme kevätkananpoikien reseptin.

Kevätkananpoikia viinissä

Kevätkananpoikia löytyy esimerkiksi Stockalta, pakasteena, ja he ovat ranskattaria. Jos saat kotimaisia kanoja, bravo. Toki samalla reseptillä voi käydä käsiksi myös broileriin.

Kevätkananpojat (yön yli sulatetut, huoneenlämpöiset) paistetaan ensin voissa, jotta pinta saa kauniin värin ja nahka hiukan rapeutta.
Ruskistetut kananpojat nostetaan pataan ja maustetaan suolan ja pippurin lisäksi rosmariinilla ja timjamilla. Nyt loraus portviiniä perään, tämä on tärkeä juonenkäänne! Pyörittele kauttaaltaan poikaset viinissä ja mausteissa ja tyrkkää uuniin. Anna muhia välillä käännellen, kunnes liha irtoaa luista pelkkää haarukkaa näyttämällä. (Tämän takia en kykene koskaan tuottamaan teille keittokirjaa, määrien ja aikojen sijaan käytössä on mitta nimeltä näppituntuma.)

Kananpoikain kanssa voi tarjota vaikkapa höyrytettyä parsaa ja aurinkoista sahramirisottoa.

Lähdemme kohta pienelle reissulle, Herra Kamera ja minä. Mutsi tulee lapsia kaitsemaan ja keittelemään siskonmakkarasoppaa. Olemme ostaneet äidilleni ikioman, tavallisen, KUNNON kahvinkeittimen ja piilotamme oman hifistelykoneemme kellariin. Yksi kriisivyöhyke vähemmän!

12 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.