comments 10

Kahden

Vielä kuvia reilun viikon takaa, minilomalta Helsingissä.

Me emme ole kyllä kriiseinemme yhtään ketään neuvomaan muita pariskuntia, mutta onhan kahdenkeskisessä ajassa taikaa. Olen yllätyksekseni vasta vastikään huomannut, ettei se ole kovinkaan yleistä, karata kahdestaan hotelliöihin, ravintolaan syömään, keikoille. “Te aina käytte”, he sanovat. “Ettekö te sitten?”, minä ihmettelen.

Me emme aina edes ilmoittele liikkeistämme kavereille, olemme mielellämme keskenämme. Tiedän, että joitakin ystäviä se ärsyttää. Mutta miten helppoa on olla vain me, ja miten harvinaista, miten vapaata, ja miten se heti lennättää toiseen aikaan, jonnekin sinne missä oli vain halkolaitureita, ei vielä lapsia, hädintuskin tiskirättejäkään. Arkea ei ollenkaan. Olla vain me. Mutta emme me reissuillamme pelkästään kuhertele, emme todellakaan. Puhuminenkin vaatii rajatonta aikaa, kunnon tuuletus ja tilannekatsaus on joskus ihan yhtä tarpeen kuin pussailukin.

Toissa viikonloppuna me olimme poissa vain vuorokauden. Ehdimme kirjakauppoihin hortoilemaan, syömään Lyoniin, Mustien Silmien keikalle ja vielä pienelle baarikierrokselle. Seuraavana aamuna tilasimme tuoremehua ja tykötarpeita sängyn täydeltä huoneeseen ja leijailimme aamutakeissamme aikakausilehtimeressä puoleen päivään.

Iltapäivällä törrötimme jo kuitenkin kotona Hangossa kuin kuusta tulleet.

Vaatihaan tämä tämmöinen rahaa ja aikaa ja mummoja. Mutta kun eroissa laitetaan lusikoita jakoon, niin se se vasta kalliiksi tulee ja pistää kalenterit uusiksi.

Syödään kuusi viikkoa linssikeittoa rakas, mutta pidetään tää.

Hotelli: Haven.

10 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.