Valitse sivu

Olemme juhannuksen kynnyksellä, ystävät.

Meillä ei ole mitään juhannussuunnitelmia, ei kertakaikkiaan mitään. Tässä kohtaa se tuntuu ihanalta. Olen huomenna vielä kaupalla pari tuntia aamusta, sitten kaikki pysähtyy hetkeksi. Ehdin tänään vielä kirjastoon ja viinikauppaan. Suljen koneen.

Meillä ei ole saunaa, ei koivuja, ei lavatansseja, ei mökkejä eikä mökkivieraita. Ei soutuvenettä, ei kukkamekkoa, ei edes uusia perunoita. Keskikesän taika ja juhannuslempi, ne lasken sisään jos ovat tullakseen.

Hangossa Casinon rannalle on kyllä koristeltu korea juhannussalko ja kokkokin roihahtaa.

Yksi lapsonen on Savon sydämessä lastenpiikana, toinen pakkaa, tekee lähtöä Englantiin. Kolmas palaa mummolasta tänään.

Liikkeessä kävi eräänä päivänä eräs viehättävä, kaunissilmäinen nainen, blogimme lukijatar. Hänellä oli syntymäpäivät, ja hän oli ajanut Hankoon päiväksi karkuun juhlallisuuksia, kävelemään rannoilla ja katsomaan minua. Olin ihan töppönen siinä tilanteessa, en vain voi kuollaksenikaan käsittää, että minut joku haluaisi nähdä. Sönkkäsin jotain, hääräsin, hymyilin korvasta korvaan kuin pinkopahvi, kai muistin edes onnitella? Olen ajatellut häntä paljon. Toivottavasti hänellä oli kiva päivä.

Ennen kuin laskeudumme kenties Suomen rauhoitetuimpiin pariin päivään, jollakin olisi edessä vielä kauppareissu. Herra Kamerahan on luvannut olla ruokavastaava tänä kesänä. Minä en jaksa edes miettiä koko juhannusruoka-asiaa, edes ostoslistan vertaa. Onneksi vihannekset kannetaan takaoven kahvaan. Jos Kamera ei muuta keksi, niin luntatkoon vuoden takaiselta herkkulautaselta. Mutta ei sitä avokadorisottoa!!