comments 6

Joko näit? ROMA

Alfonso Cuarónin ROMA on huikean hieno elokuva, sellainen, joka jää leijailemaan mielen päälle pitkäksi aikaa. Kaunis, haikea, syvällinen, pakoton.

Roman katselukokemuksesta teki erityisen minulle myös se, että minä olen hetken elänyt elokuvan maisemissa. Elokuvaperheen koti on ihan kuin meidän airbnb-talomme Mexico Cityn Condesan kaupunginosassa, joka sijaitsee Colonia Roman vieressä. Kaikki näyttää tutulta: kadut, puut, ihmiset, talon keskellä kulkeva portaikko ja sen ylätasannetta kiertävät huoneet, kevytraamiset ikkunat ja ovet. Meillä oli myös taloudenhoitaja, Rebe, joka pesi pyykkimme talon katolla…

Elokuvan pääroolin näyttelee ensikertaa kameran edessä esiintyvä oaxacalainen opettaja Yalitza Aparicio, jossa on sellaista mystistä juurevaa voimaa, jota olen yrittänyt kuvata, kun olen haparoiden koittanut melkein vuoden kuroa Meksikon matkakertomusta kasaan. Häntä etsittiin kauan, ja hyvä niin. Hän on ilmiömäinen.

Cuarónin elokuva on vahvasti naisten elokuva, mutta sen keskiössä ovat silti isät. Olemattomat, katoavat isät, Cuarónin omasta lapsuudesta tuttu suru. 1970-luvulle sijoittuvan, mustavalkoisenakin häikäisevän elokuvansa Cuarón on omistanut oman lapsuudenperheensä taloudenhoitajalle Libolle.

Elokuva on katsottavissa Netflixissä.

Cuarónin on muuten eräs toinenkin kaikkien aikojen lempileffani Y Tu Mamá También.

6 Comments

  1. Belgian Lempi says

    Näin! Ja mikä parasta leffateatterissa, jossa äänentoisto vimpan päälle ja iso kangas. Ihan huikea, huikea kokemus. Ääniraita myös mieletön, imee täysin sisään elokuvan tilaan.

    Olen päässyt pitkästä aikaa muutenkin toteuttamaan elokuvahulluuttani. Cinematekissakin nyt niin monta hienoa sarjaa meneillään, mm. äidit ja tyttäret teemainen, että meinaa päästä itku, kun en millään ehdi katsomaan kaikkia…

    Ja mitä enemmän katson, sitä enemmän mieleen putkahtaa vanhoja rakkauksia, jotka haluaisin nähdä uudestaan, Jim Jarmuschit, Wim Wendersit, Martha Mezerosit ja kaikki muut iki-ihanat unkarilaiset, joiden nimiä en surukseni muista – vaikeuttaa huomattavasti filmien etsimistä. Sain onneksi Unkarin kulttuuri-instituutista kiinni suloisen tyypin, joka lupasi auttaa heti alkuvuodesta…

    Vuosista puheenollen, kuplivaisen inspiroivaa ja ihmeellisen ihanaa uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
    (vaikka oikeastihan kaikki alkaa elo-syyskuun vaihteessa, mikä onkin mahtavaa, etenkin jos vuoden eka puolisko menisikin vähän sinne päin…)

    • Anna says

      Joo, tämä olisi ehdottomasti pitänyt katsoa valkokankaalta, vaikka hyvin se upposi kotisohvaltakin ja telkkarista. Mekin olemme katsoneet viime aikoina elokuvia ihan hurmion vallassa, pari iltaa Ettore Scolaa Yle Areenasta, La Terrazza ja Mutta mehän rakastimme jne. Huikeita. Tajusin elokuvia katsoessani, etten olekaan hullu, vaan ehkä italialainen! 😀 😀 😀
      Mahtavaa uutta vuotta Belgian Lempi, etten sanoisi Belgian Lemppari <3

  2. Aivan mieletön elokuva. En halunnut sitä loppuvan, olisin voinut katsoa vaikka kuinka kauan. Olimme miehen kanssa täysin hurmiossa kun tulimme ulos leffasta. Oli nimittäin yksi näytös Turussa Kino Dianassa missä voi juoda Proseccoa ta viiniä katsoessaan elokuvia!! Täysi kymppi.

    • Anna says

      Sinäkin pääsit näkemään leffateatterissa, onnekas!! Oli kyllä niin hieno, että vieläkin menee iho kananlihalle sitä muistellessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.