comments 14

Jéröme & Jean Louis

Huhtikuun Ranskan matkan viimeisenä iltana jätimme lapset paistamaan pizzoja keskenään ja lähdimme illalliselle parinkymmenen kilometrin päähän Mouginsista, Tanneroniin. Siellä sijaitsee Villa Le Menestrelin puutarhurin ja hänen kokki-puolisonsa kaunis koti, Villa Florentine.

Jérôme oli toki kertonut puutarhatöiden lomassa heidän talostaan ja kaikista remppahommista ja maisemointitöistä, joita he olivat tehneet en-käsitä-millä-ajalla, näiden muutamien vuosien aikana kun mekin olemme tunteneet.  En silti osannut kuvitellakaan mihin astuisimme, kun auto kaarsi porteista pihalle.

Tanneron ei ihan hevillä ole tuttu nimi, pieni seutukunta kun kätkeytyy Esterelin vuorenrinteille, sivuun rannikon humusta, ja olla posottaa ihan omassa rauhassaan, vailla kummempia nähtävyyksiä väkeä vetämässä. Lähin isompi (ja nimekkäämpi) kaupunki taitaa olla Grasse. Oikeastaan ainoa asia, josta Tanneron on tuttu, on hämmästyttävän laajat mimosapuuesiintymät, jotka mimosankukka-aikaan (joulukuu-maaliskuu, keleistä vähän riipuuen) värjäävät koko maiseman käsittämättömän kullankeltaiseksi. Sitä ajellaan ihmettelemään kauempaakin. La Route de Mimosa kulkee kylän halki tietysti myös.

Luonto, se on täällä se juttu. Luonto ja rauha. Vuorenrinteillä humisevat oliivipuut ja havupuut, aluetta halkoo kirkasvetinen joki ja uimaan voi pulahtaa myös Saint Cassienin järveen, jos ei jaksa ajella Välimerelle. Jossain on vesiputouskin! Me emme ehtineet käydä varsinaisessa Tanneronin kylässä, nyt haluaisin kyllä. Ei siellä juuri mitään ole, mutta siksipä se kiinnostaakin. Lähellä kulkee myös oikein varteenotettavia vaellusreittejä, vaativaankin makuun, huimin merinäköaloin. Nämä kaikki jäivät seuraavaan kertaan, sillä nyt tultiin syömään eikä kävelemään!

Ensin kuitenkin tupatarkastus, siihenhän me jäimmekin, autoon kaartamassa porteista pihalle: olin lentää pyrstölleni, niin uskomaton näky meitä odotti! Puutarha on tietysti kaunis, onhan toinen isännistä alan ammattilainen. Mutta uima-allas se vasta oli jotain. Se ikäänkuin jatkui ja jatkui suoraan mykistävään vuorimaisemaan. Sisällä taas oli toisenlaisia elämyksiä. Chef Jean Louis on kotoisin Saint Martinilta, Karibialta, mikä näkyy mm. talon taidekokoelmissa. Muutenkin väriä piisaa, ja iloista tunnelmaa.

Mutta syy miksi kirjoitan tästä kaikesta on siis se, että he ryhtyvät vuokraamaan kahta yläkerran makuuhuonetta matkailijoille. Kummassakin makkarissa on oma kylpyhuone. Olohuone, keittiö ja puutarha ovat yhteisessä käytössä isäntäparin kanssa. He tosin tekevät molemmat useampaa työtä, joten käytännössä katsoen huvila on päivät pitkät vieraiden valtakuntaa. Voisin hyvin kuvitella itseni makuuhuoneet yhdistävälle parvekkeelle hitaalle aamukahville (se näköala!!), päiväksi uima-altaan reunalle appelsiinipuita nuuhkimaan ja iltaisin hillumaan Rivieran ravintoloihin.

Me saimmekin kutsun yöpymään (kiitokseksi kuvista) ja aion todellakin hyödyntää sen. Paikka on huikean kaunis, rauhoittava ja sivussa turistivirroista. Löysin ihan uuden nurkan Provencea taas. Jérôme ja Jean Louis ovat leppoisaa seuraa, edes minä en jaksaisi heistä ahdistua.

Nautimme aperitiivit uima-altaan reunalla, ranskalaisittain kaikessa rauhassa. (Tämän haluaisin oppia. Olen ihan kuin mummoni, jolla oli ruoka valmiina kaksi tuntia ennen vieraiden saapumista ja joka soitteli sitten solkenaan että joko työ tuutte kun perunat jäähtyy… Haluan osata istua aloillani ja nauttia aperitiiveista. Noin, siinä on 2018 henkisen kasvun tavoitteeni.) Vaaleanpunaisen samppanjan jälkeen siirryimme terassille ylellisesti katettuun pöytään ja söimme vatsamme pinkeiksi mereneläviä. Aurinko laski suupala suupalalta, kaikki helmeili etelän valoa ja vuoret tuoksuivat. Ainoa ääni, meidän kalkatuksemme lisäksi, oli satunnainen vahtikoira jossain kaukana ja lintujen kuoro, joka sekin hiljeni kun pimeys putosi. Pakahduttavan ihanaa.

Harmi, että illallinen ei sisälly majoittumisen hintaan, mutta ainahan kannattaa kysyä minkälaisen paketin pojat keksisivät, jos oikein nätisti pyytäisi!

Tästä majoitusvaihtoehdosta löytyy lisää Villa Le Menestrelin sivuilta, ja varauksen voi tehdä helposti ystäviemme Sarin ja Juhan kautta. Kätevää.

Ystävyyden ja Hangon kesänaapuruuden lisäksi me teemme siis kuvaus- ja tekstitöitä Sarille ja Juhalle, jos jollekin tämä sidonnaisuus on jäänyt epäselväksi. Nämä blogijutut kirjoittelen tosin omaksi ilokseni.

14 Comments

    • Anna says

      Kyllä! Mä olin varmaan ensimmäisen puolituntisen vain suu auki ihmetyksestä! 😀

  1. Maaja says

    Voi että niin ihanasti kirjoitit taas ! Ja mitkä kuvat & mikä Willa !! Sisustuksen fanina – ah niin ihana ! Sen “mökin” pidän kyllä mielessä.
    Aika rientää tosi nopeasti. Meidän reissusta (kun sinulta tiedustelin Rivieran asioita) on jo yli kuukausi. Kävimme siis pikaisesti alle viikon matkalla katsomassa meidän yhtä lastenlasta Iina, joka oli Aix en Provancessa vaihdossa. Hän palasi juuri sieltä ja oli iloinen kun täällä on mahtavat säät, kuulemma paremmat kun siellä oli. Meidän matkan aikana sää oli kyllä ihana. Kävimme siis Nizza, Menton, Ventimiglia, Mougins, Antipes, Juan les Pins, Aix en Provance, Marseille, Cassis. Mentonista tykkäsin kovasti. Juan les Pins oli myös rauhallinen kiva paikka (joku sanoi sitä eläkeläisten paikaksi, eli juuri meille ?!). Iina olisi halunut käydä Verdonin luonnonpuistossa, mutta se olisi vaatinut koko päivän. Olen vieläkin ajatuksissa siellä Rivieran ympäristössä. Siellä suuri plussa on se, että välimatkat ovat lyhyet ja nähtävää on paljon. Jos vielä osaisi ranskaa, niin pääsisi lähemmäksi ihmisiä sekä túnnelmaa.

    • Anna says

      Oi, Cassis on ihana! Kiva kuulla, että teillä oli onnistunut reissu. Ehdittepä nähdä paljon! Gorges du Verdon on tosi hieno, varatkaa vaan sille aikaa ensi kerralla, suosittelen. Minulla on ihan loppumaton kaipuu Rivieralle ja Provenceen, sielunmaisemia kai…

  2. Nikadora says

    Melkoinen paikka. Syrjäinen seutu vain lisää mielenkiintoa.
    Nuo aperatiivit ennen ruokailua, ahh!
    Ranskalainen tapa kutsua ystävät aperatiiville ennen varsinaista ruuan valmistusta, on jotenkin niin kadehdittavan ihana.
    Muutama ystävä pöydän äärelle kesken arkipäivän, kulhollinen suolaista kaveriksi.
    Istahtaminen ja rentoutuminen hetkeksi.
    Ajatusten vaihtaminen…

    • Anna says

      Aperitiivit on mainio tapa asettua hetkeen ja keskittyä ystäviin ja tuttaviin. J&J ovat hauskaa keskusteluseuraa, olisimme voineet jatkaa juttua aamuun asti!

  3. Saija says

    Läkähdyttävän ihanaa! En ole ikinä ollut kallellaan Ranskaan päin, nyt on semmoinen olo että voisin ostaa lennot saman tien. Mitenkäs tuo kieli, ranskaa en osaa sanaakaan, pärjäileekö tuolla enkulla?

    • Anna says

      No ainakin tuolla villalla pärjää, Jean Louisin toinen kotikieli on englanti! Ja Rivieralla kyllä nykyään jo muutenkin. On tosin totta, että ranskalaiset arvostavat pientäkin yritystä kohdata heidät heidän omalla kielellään, joten bonjour/bonsoir, s’il vous plait ja merci kannattaa opetella 🙂

  4. Leenamari says

    …”joko työ tuutte”, onko mummosi kotoisin kenties Karjalasta? Myö puhutaan täällä noin 🙂

    • Anna says

      On, tai siis oli, Koiviston Humaljoelta! Rakastan kuunnella Karjalan murretta, ja savvoo!

  5. Tämäpä uusi tuttavuus – laitetaan korvan taa. Ranskan Riviera on rakkaamme. Joka vuosi kerran pari on päästävä sinne. Cannesissa erityisesti oomme rampannu vuosikaudet.
    Kiitos vinkistä!

    • Anna says

      Kiva jos vinkistä on hyötyä! Cannes on ihana <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.