comments 6

Isoisän olkihattu

Pari asiaa, jotka saivat minut hymyilemään.

Mummoni, joka lähentelee sataa vuotta, osti uuden sängyn. Ja päiväpeiton. Ja vaihtoi koko makuuhuoneen järjestystä. Pukeutuneena tyköistuvaan merimiesraidalliseen neulemekkoon.

Ystäväni käytti edesmenneen isänsä vanhat kirjallisuuslehdet (Times Literary Supplement!) puutarhassa mullan pohjukkeena. Sato osoittaui sittemmin oikein fiksuiksi omenoiksi. Hän saa itse kertoa lisää, kunhan puutarha-aiheinen bloginsa näkee päivänvalon.

Nyt paukkuu raivokas pakkanen, ja se tarkoittaa, että meidän on pakko lunastaa lupaus itsellemme ja käydä vintin kimppuun. Vintin vinon katon alla on pölyltä tuoksuvia pahvilaatikoita, joita on nostettu sinne muuttomme yhteydessä yhdeksän vuotta sitten, ja joita ei ole sen jälkeen avattu. Jos en ole tarvinnut sieltä mitään yhdeksään vuoteen, tarvitsenko nytkään? Mutta pakkohan laatikoihin on edes kurkistaa, tosin silloin vaarana on ajelehtiminen memory lanelle? Puhumattakaan kaikista vaivihkaa vuosien varrella sinne ujutetuista nyssäköistä ja pussukoista.

Jos minusta ei mitään kuulu, olen eksynyt jonnekin viime vuosikymmenille, ja kauemmaksikin. Leijun menneisyyden kanssa siellä jossain neonkeltaisessa Ibiza-paidassa, enkä tunne enää kylmää…

6 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.