comments 14

Irvikissan ystäväkirja

Tajuttuani tässä syksyn mittaan, etten olekaan enää parikymppinen, ryhdyin tarkastelemaan sillä silmällä muun muassa some-virtaani. Miksi sitten seuraan vastakuoriutuneita mimmejä ja vertaan itseäni (joinakin päivinä parkuen) heihin, kun oikeasti haluaisin kuollakseni nähdä, että yli neljäkymppisiäkin ihmisiä on olemassa ja heillä on jopa ihan hauskaa kurttuisine kasvoineen.

Aloin aktiivisesti hakea itselleni inspiroivia naisia seurattavaksi. (Melkein kuin Mia Kankimäki kirjassaan Naisia joita ajattelen öisin, joka oli muuten huumaavan kannustava. Lähden tutkimusmatkalle äärimmäisiin olosuhteisiin hetkenä minä hyvänsä!!!)

Viittasinkin tähän uuteen harrastukseeni (ei tutkimusmatkat, vaan inspiroivat naiset) Sisäänpäin-postauksessa, ja seurattavistani kyseltiin. Muuten: käyn säännöllisesti lukemassa tuon postauksen kommentit, ne ovat minun huumeeni <3

Olen myös koittanut rohkeammin laittaa omia kuviani instaan. Jos minä haluan nähdä muutakin kuin siloposkisia lapsosia, niin eikö minunkin sillä logiikalla pitäisi luottaa siihen, että oma irvikissan naamani olisi jollekin muulle piristävä poikkeus kuvien virrassa? Koitan muistuttaa itseäni, että aina kun vaadin jotakin muilta, mietin myös olenko itse valmis samaan.

Mutta montaa kuvaa minusta ei kerta kaikkiaan ole, koska kärsin syvästä kamerakammosta, kuten olen varmaan joskus kertonutkin. En ymmärrä mikä siinä on: pidän itseäni ihan mukiinmenevänä, en vihaa peilikuvaani, saan joskus aseteltua leukaluuni sopivaan selfie-kulmaan… mutta yleisesti ottaen valokuvista katsoo takaisin joku minulle ihan vieras slaavilainen möykky. Masentavaa.

Mua aina vähän ahdistaa jo etukäteen listata tällä tavalla ihmisiä, koska väkisinkin otos on vain hetken voimassa, lista elää ja muuttuu, unohdan kuitenkin jonkun oleellisen, tai olen vasta löytämäisilläni. Mutta milloin sitten jos ei nyt?

Instagram-käyttäytymisestäni: seuraan ihan fiiliksen mukaan ihmisiä, lakkaan seuraamasta, seuraan ehkä taas uudestaan. Älköön kukaan tästä mieltänsä pahoittako, olen kausiluontoinen ihminen. (Lakkaisin esimerkiksi seuraamasta itse itseäni jos se olisi mahdollista, sillä mikään ei mielestäni ole tylsempää kuin luontokuvat stooreissa, ja muutahan en näytä saavan aikaiseksi.) Seuraan myös asioita, jotka sillä hetkellä ovat elämässäni mielen päällä, josta syystä juuri nyt seurattavien listaani selaileva huomaa pariisilaisten ravintoloiden olevan vahvasti edustettuna. Ensi viikolla on varmaan taas jo ihan toisin.

Ihailen tietysti monia muitakin naisia kuin pian listaamiani, mutta nyt onkin kyse insta-seurattavista, joista saan voimaa, iloa ja inspiraatiota. Olen maininnut monia ihannenaisiani ennenkin, mutta esimerkiksi Isabel Marantin ig on lähestulkoon pelkkä vaatemerkin ulkoäpäin päivittyvä promotili, sääli. Haluaisin vain katsella HÄNTÄ jokapäiväisissä puuhissaan.

Vasta kun pääsin listani loppuun, tajusin etten edes tiedä minkä ikäisiä kaikki naiseni ovat. Mutta annettakoon anteeksi jos joukkoon on lipsahtanut nuorisoa, näemme silti heissä valoisan tulevaisuuden!

Valerie Tribes
Tribes on pariisilainen toimittaja, jonka kohta parivuotias Le Chiffon-podcast käy hyvästä ranskankielen ylläpidosta. Viimeisin jakso esimerkiksi oli mainio, mm. Mercillä työskennellyt, nykään omaa Bonton-merkkiä luotsaava Vanessa Bonnefoux kertoili kivasti vaatefilosofiastaan.
Valerie on instassa ihanan kipakka, vetää herneet nenään ärsyttäville seuraajilleen (en minä), ja on jotenkin rennon luontevasti läsnä. Vilahduksia pariisilaiselämästä siinä sivussa.

Uberta Zambeletti
AIVAN HUIKEA MUIKKU! Milanolaisen concept storen Wait and See’n omistaja laulaa lähes päivittäin autossansa radion päälle ja suoraan ig-stooreihin. Pukeutuu erinomaisen kummallisesti, heiluu välillä ihan tukka pystyssä ja välillä oikein laittautuneena, tulen hänestä aina hyvälle tuulelle.

Caroline de Maigret
Carolinen olen maininnut ennenkin, rakastan hänen rokkaava asennettaan ja rentoa olemustaan. Näissä ranskattarissa on sellaista (varmaankin paikoin hyvin tiukasti kuratoitua) huolettomuutta, jota tunnun kaipaavan itseenikin. Toisaalta hän ei ihan hirveästi inspiroi, sillä olemme hiukan liian kaukana toisistamme, ranskalainen huippumalli ja minä. Eikä hän sitä paitsi ole edes vanhempi. Jostain syystä en kuitenkaan ole heivannut häntä, tykkään.
Tässä yhteydessä mainitsen myös taas sen iänikuisen Mimi Thorissonin, joka ei inspiroi, vaan saa mut itkuraivon valtaan, koska en ole kuten hän.

Harmaapäät:
Nämä edelläkävijä naiset (inhoan sanoja daami, tai rouva, puhumattakaan emännästä, ellei tarkoiteta maatalon emäntää, jolloin palvon) tunnetaan somemaailmassa harmaista hiuksistaan. Heidän ja muutaman upean näköisen ystävättären ansiosta minäkin olen pikkuhiljaa luopumassa jatkuvasta raidoittamisesta.

Sofie Fontanel, toimittaja, Pariisi. Ihanan kahjo.

Vicki Archer, lifestyle-kirjoittaja, Australiasta kotoisin, asuu Lontoossa ja Etelä-Ranskassa.

Sarah Harris, toimittaja, Britti-Vogue. Hän tosin ei ole vielä neljääkymmentäkään, mutta pääsee harmaineen nyt tähän inspiroivaan joukkoon tällä kertaa.

Ruotsittaret:
Ruotsalaisissa siskoissa minulla on ollut eniten ehkä liikehdintää. Olen seurannut varmaan sataa, mutta syystä tai toisesta sitten napauttanut unfollow’ta. Usein tyyli on liian päheetä ja blondattua makuuni, ei tarttumapintaa. Enkä ole hirveän kiinnostunut lapsiperhearjesta, se korostuu ruotsalaisilla muita enemmän? Mistä seuraa hauska välihuomio: tajusin vasta ihan vähän aikaa sitten, että Lou Doillonilla on 16-vuotias poika, kun hän aiheesta sivumennen instassa mainitsi. Lienee siis muutakin elämää.

Jenny Fredriksson, Ruotsin Ellen muotitoimittaja. Koska hän ei ole aivan langanlaiha, saatan joskus kuvitella pukeutuvani kuin hän.

Hanna Mw, stailisti, Styleby, Ruotsi. Hänen ikänsä ei ole mulle vielä valjennut, varmaan tietenkin jotain 2o, mutta hänessä on kypsää tyylikkyyttä, jota mielelläni seuraan.

Efva Attlingia ja Eva Dahlgrenia voisin kuvitella seuraavani mielelläni, mutta heidän tilinsä eivät ole jotenkin kovin kiinnostavia. Anteeksi että sanon näin.

Suomi-lovet:
Jonna Kivilahti, sisustustoimittaja, stailisti, suunnittelija, ystävä.
Jonnalla on mahtava tyyli ja hän haistaa ilmiöt ällistyttävän ajoissa. Voisin pyytää häntä ostamaan melkein suoraan kaikkia vaatehankintojaan aina kaksin kappalein, minulle toiset, niin minun ei tarvitsisi käydä shoppailemassa enää koskaan! Jonna myös jakaa auliisti hyviä vinkkejä ja löytöjä, se on kiva piirre ihmisessä, ettei pihtaile. Onneksi Jonnalla on niin paljon kalliimpi maku kuin minulla, etten vallan haahuile hänen kaksoiskappaleenaan.

Marica Rosengård, valokuvaaja.
Ihanan aktiivinen instassa, hauska, kaunis, lahjakas, taitava. Marikan tilillä vilahtaa usein myös hänen muotitoimittaja- stailistikollegansa Liisa Kokko, jonka EHDOTTOMASTI toivoisin avaavan oman ig-tilin, niin makea pukeutuja hän on!

Saila-Mari Kohtala, päätoimittaja, Gloria.
Kiiltäväpintaisen Gloria-lehden puikoissa on ihanan inhimillisen oloinen nainen, joka laittaa itseään likoon instagramissakin eikä turhia kainostele. Häntä lienee kiittäminen siitä, että Gloriassa on nykyään monenvärisiä malleja, pisteet siitä!

Milestyle Editorialin Mila Pentti ja Leena Waggoner ovat valjastaneet stailistinkykynsä ja meikki- ja hiustaiteilijan osaamisensa ja kokemuksensa omalle sivustollensa, jossa malleina yleensä aikuisia naisia, hienoa! Ja he ovat hyvän näköisiä itsekin.

Stella Harasek, kirjoittaja, valokuvaaja, bloggari. Stella-parkakin on aivan liian nuori vielä, mutta hyvä puoli on se, että väkisin hänkin vanhenee. Ja se tulee olemaan kaunista katseltavaa. Koska sain tuijotella häntä yhteisellä Pariisin matkallamme paljon ja läheltä, voin kertoa, että aivan riivatun upea on hän. Kun katselen Stellaa, päätän aina luopua meikkaamisesta kokonaan. Sitten katson peiliin, ja meikkaan hädissäni vähän lisää 😀

Legenda: Patti Smith. Voi Patti, tärkeintä on sitten kuitenkin luovuus. Kiitos että muistutat siitä!

En taaskaan saa tätä polveilevaa juttuani millään loppumaan, kun kerran aloitin. Oletteko katsoneet Yleltä tai Areenasta Paris etc.? SIINÄ VASTA NAISIA! Sarja on aika roisi ja hurjakin, mutta nautin niin suuresti näistä epätäydellisistä, haparoivista, palavista, intohimoisista, inhottavista, tuntevista olennoista. He oksentavat, pissaavat, mokaavat, sekoilevat ja sekstaavat niin että heikompaa hirvittää. Mutta sellaisthahan elämä on, sotkuista.

Kävin myös katsomassa elokuvan Nothing like a Dame, joka oli tavallaan hyvä ja hauska, mutta jota vaivasi semmoinen vähän ärsyttävä vanhoja naisia ylettömän kunnioittavasti silkkihansikkain kohteleminen, silloinkin kun he eivät haluaisi tulla siten kohdeltavaksi. Englantilaiset, aateloidut näyttelijät Eileen Atkins, Judi Dench, Joan Plowright ja Maggie Smith olisivat selvästi olleet valmiita irrottelemaan enemmänkin. Ruutia heistä kyllä löytyisi. Niin, kunpa sitä saisi olla ihan vain ihminen, kaikkinensa, loppuun saakka.

Kuva: Paris Vogue, joulunumero 2018. Kannessa Jane Birkin tyttäriensä Lou Doillonin ja Charlotte Gainsbourgin kanssa, ihailen heitä kaikkia. 

14 Comments

  1. K says

    I-ha-na juttu <3
    Rakastan ig:tä silloin kun joku laittaa peliin menoa ja meininkiä ja sitä ah, niin harvinaista ihmisyyden rosoa, se on mulle happea! Eli ehkä joku noista myös resonois, sä ainakin teet sen !

  2. Eurostar says

    Tämä ei ole ongelma, mutta hieman outoa: olen Instagramin tulosta saakka pitänyt sitä vastenmielisenä paikkana. Kokeilin sitä pitkin hampain noin pari vuotta muiden jälkeen ja poistin tilini parin päivän jälkeen pysyvästi.

    Kummalliseksi tämän tekee se, että olen aina lukenut Voguet, Ellet, Harper’s Bazaarit ym. monella kielellä, seuraan edelleen joitakin muotiblogeja, katson kaikki uudet muotidokkarit jne.

    Mutta Ig – ei, ei kiitos, paitsi että selaimen kautta pidän kyllä silmällä sinun ja Giovanna Battaglian kuvia.

    En valvo öitäni tämän takia; kunhan jaoin asian, kun se täällä puheeksi tuli.

    • Anna says

      Mulla oli aluksi myös ongelmia, mutta aika pian insta ajoi muiden kanavien ohi. Varsinkin ig story -ominaisuus on henkireikäni, jonkunlainen painevapaa paikka. Vaikkakaan en osaa edelleenkään kääntää kameraa itseeni päin… Nappasin heti Giovanna Battaglian seurantaan, kiitos vinkistä! Ja kyllä mäkin edelleen rakastan muotilehtien selailua, ah!

      • Eurostar says

        Jaan syvän kamerakammosi. Sen takia en ota selfieitä. Tosin en pidä niistä oikein muutenkaan: minusta on jotenkin noloa, että aikuiset ihmiset haluavat jatkuvasti esitellä kuvia itsestään. Tämä ei edes liity ulkonäkö- ja imagoasioihin (se on eri keskustelu). Valivali.

        • Anna says

          Mutta sitten taas toisaalta on niin IHANA katsoa ihmistä, ihminen on alati kiinnostava!

      • Hyvä ja ainakin minuun osuva kirjoitus! Olen tosin jo lähempänä 70 kuin 60 vuotta, mutta en vieläkään haluaisi sulautua tapettiin tai muuttua näkymättömäksi. Ja olen viime aikoina jopa rohkaistunut julkaisemaan instassa muutamia selfieitä sisustuskuvien lomaan. Ihmettelen välillä myös 30-40-kymppisten huolta ”vanhenemisestaan” tai rypyistään. No, ehkä surin niitä aikoinani itsekin, mutta tällä iällä ja kokemuksella voin sanoa että naisena olosta voi nauttia vielä pitkään. @annen_kotona

        • Anna says

          Ihana kuulla, ja uskonkin tuohon (että naisena olosta voi nauttia vielä pitkään). Tämä homma vain paranee iän myötä. Ehkä tässä kohtaa on vain semmoinen selkeä käännös nuoruudesta poispäin, ja se vähän kirpaisee satunnaisesti.

  3. Regina says

    Kurkkaa Iconaccidental ja Susanne Histrup instat. Mä niin samaistuin sun slaavilaisen möykky ilmiöön. Olen yrittänyt siivota myös seurattavistani kaikki jotka iloisin ilmapalloilla viettävät kakkosella alkavia synttäreitään. Veks.

  4. Anne T says

    Oi, kiitos näistä vinkeistä! Mutta liittyen yhden lempiohjaajani Roger Michellin viimeiseen tuotokseen: olin myös vähän hämilläni Dame-leffan jäljiltä! Että tässäkö kaikki? Olivatkohan daamit itse vaatineet olla ottamatta kantaa #metoohon tai paljastamatta mitään henkilökohtaista, mitään omia näkemyksiään (näkemyksiään laittaisin kursiivilla jos tässä olisi siihen mahis)? Siten hyvin pintapuolinen elokuva, vaikka tunnelmaltaan ja estetiikaltaan kaunis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.