comments 25

Ihan itse pitää kirjoittaa

Jaa, vai niin. Tänne pitää nyt tosiaan sitten vielä kirjoitellakin, ei auta että vain seilaa omilla sivuillaan ja ihailee uutta blogikotiaan. Tai ihailee ja ihailee. Kuten oikeassakin kodissa sitä näkee usein vain kaiken mikä vaatisi pientä laittoa (ja kun sanon pientä tarkoitan esimerkiksi sitä valtavaa tyhjää laikkua keittiön nurkassa, eli sitä hätäpäissään purettua takkaa).

Mutta me olemme nyt uusia ihmisiä ja me suhtaudumme valoisasti keskeneräisyyksiin ja epätäydellisyyksiin, pieniin vastoinkäymisiinkin, ja siihen, että syötimme väärän osoitteen Blogloviniin ja nyt se ei anna vaihtaa sitä ja meidän pitää kirjoittaa jonnekin AMERIKKAAN tai jonnekin ja selittää vuolaasti kuinka valtavan suuresta LANSEERAUKSESTA on tässä kyse ja että voisivatko he ystävällisesti vaihtaa sen www-osoitteen, koska todennäköisesti puoli Suomea ja aika iso osa Belgiaakin odottaa henkeään pidätellen, työnteosta täysin halvaantuneena, että Anna palaa Anna olisi korrektisti Bloglovinissa.

No, arvasitte jo, että kun sanoin me tarkoitin minä. Olen vielä pienessä identiteettikriisissä (hahahahahha, ihan kuin joskus olisi ollut aika jolloin EN OLISI ollut jossain kriisissä!) ja väreilen hahmottomana olentona jossain Kirjatoukan, Anna palaa Annan ja tavallisen Annan välimaastossa.

Ystävä muistutti, että siitä on kolme viikkoa kun istuimme alas ja kyselin hänen mielipidettään blogin nimestä, alustasta ja kaikesta. Nyt sivusto on jo auki ja rokkaa tuolla menemään melkein omin jaloin, niin etten tahdo perässä pysyä. Anteeksi, jos en ole ehtinyt vastata viestiisi eri kanavissa, niitä tuli niin paljon, että pelkään missanneeni jokusen. Kiitos jokaisesta pienimmästä peukalon painamisestakin, kaikki eilen oli niin kovin jännittävää, stressaavaa ja ylitsevuotavaa, että olisin pudonnut varmaan polvilleni, ellette olisi kannatelleet.

(Ainakin osa huomasi, että blogi muun muassa lipsahti kiinni ja salasanan taakse juuri kun uusi osoite oli jaettu joka paikassa. Ja että blogin esittelypostaus ei auennut lainkaan. Sen sellaista. Olin myös todella uskomattoman pönttö ja laskin blogin liveksi juuri ennen kuin minun piti rynnätä lapsen koululle noin tunnin kestävään VANHEMPAINVARTTIIN, joten samalla kun kuuntelin lapseni koulumenestys ja -menestymättömyysasiota kasvoillani olen erinomainen äiti, kasvattaja ja kohtu -ilmeeni, näin salaa sylissä pitämäni puhelimen vilkkuvan kuin hullu kaikkea ongelmallista. Valehtelematta luulin, että sydämeni singahtaa kurkun kautta minusta ulos ja opettajanpöydälle.)

Lopuksi teitä epäilemättä kiinnostaa (epävirallisen lukijatutkimuksen mukaan enemmän kuin ikinä mikään mitä minä teen) mitä The Mutsi sanoi blogiuudistuksesta. Mutsi sanoi

ihan kiva

Jumalauta mutsi nyt kyllä.

Cannesissa sataa äärimmäisen harvoin lunta, mutta kun sataa, on se kaunista katsella. Kuvan alkuperä ei valitettavasti tiedossa. 

25 Comments

  1. Nikadora says

    Huh, huh, ( sun mutsi.)
    Eikös turhat kehut lapsiaan kohtaan vaan ylpistä turhaan…? (kokeiluhymiö!)
    Ja tunnusta, jos inhoat hymiöitä, niin en rasita niillä sua enempää…

    Kuva on kuin oma mielenmaisema.
    Mullakin on jotenkin ikävä teidän takkaa…

    • Anna says

      Eikö, meidän takka on alkanut elää omaa elämäänsä. Vaikka sitä ei edes ole! Hrrrrr, tänään se olisi ollut taas TOSI KIVA. Ja ei, en inhoa hymiöitä.

  2. Kiva kun mulle nt tuli eka postaus mailiin. En ollut huoamnnut tätä isoa muutosta.

  3. Kerttu says

    Hah ,mutsit kyllä osaa latistaa !!
    Mutta hei mä rupesin lukeen sitä kristalli palatsia .

    • Anna says

      Kerro sitten heti pääsitkö jyvälle, se kirja vaivaa mua yhä!

  4. Belgian Lempi says

    Hah, hah – jos mun lapsilta kysyttäis, niin ne sanois, että sun mutsis on äitinä mun sukulaissielu!

    Ja jossei ne siellä Amerikassa muuten usko, että osoitteet on vaihdettuva HETI, niin sano vaan mihin osoitteeseen aletaan laittaa vihaisia meilejä?? (Ei sillä, että mulla olis hajuakaan mikä toi blogiviini on…)

    • Anna says

      Ai se oliskin hyvä, voisin valjastaa täältä aina armeijallisen porukkaa tekemään mun kanssa reklamaatioita eri tahoille, ui ui mitkä mahdollisuudet! Mä oon ihan sekaisin sen BL:n kanssa, voi olla että mulla olikin kaikki ihan oikein ja olen turhaan vaivannut Amerikkaa. No ehkä he ovat nyt tottuneet tässä viime aikoina kiukutteleviin iso-egoisiin höyrypäihin.

  5. Laara says

    Voihan Mutsi!

    Tuosta mutsis kommentista ja tuosta lapsukaisesi varttitunnista tuli mieleeni, että kyllä on muuten osalle meistä aikuisista sen oman lapsen kehuminen hankalaa. Tai ihan vaan jonkun kivan asian keksiminen ja ääneen sanominen omasta jälkeläisestään. Oon siinä noitten keskustelujen toisella puolella pöytää taas tässä viime aikoina istunut ja kehunut sitten edes itse niitä muiden lapsia. Onneksi on sitten niitä (kuten sinä ja vaikka minä), jotka instassa kertovat, että lapsi on ihana. Ja varmaan kerrotaan se aika usein suoraan sille lapsellekin.

    Blogiuudistus näyttää tosi hyvältä: raikkaalta ja selkeältä! Kevätaurinkoa alkuhässäkän keskelle!

    • Anna says

      Ihana olet kun kehut sieltä toiselta puolelta pöytää. Arvostan sua. Mä olen kyllä kova kehumaan kupeideni hedelmiä, lapset ovat ai-van tuskissaan sen ominaisuuteni kanssa. Poika juuri eilen yritti hyvin rauhallisesti selittää, että mun kehut ovat hiukan noloja koskien esimerkiksi hänen älykkyyttään, koska olen hänen äitinsä. Rakas, älykäs lapseni <3 🙂 🙂 🙂

  6. Nelia says

    Anna, annoit palaa! Mahtavaa! Olen harvakseltaan kommentoinut, mutta useamman kerran yrittänyt! Viimeksi silloin, kun aloit kertoilla aikeistasi uudistaa blogia. Kirjoitin silloin “Anna palaa, Anna!”, joten nähtyäni uuden nimen sisällä oikein läikähti! 😀 Tosin samoin oli tainnut kirjoittaa tusina muutakin, etkä kätöstystäni koskaan tainnut saada luettavaksi asti, sillä kaikkien havaintojeni mukaan se katosi jonnekin bittitaivaaseen, ja auta armias, jos taas käy samoin! Näin on siis jo tapahtunut muutaman kerran. Ennen kuin jatkan, kokeilen kuinka tälle käy!

    • Anna says

      Nelia, kamalaa jos kommenttisi ovat kadonneet edellisen blogin puolella, pahoittelen!! Se on tosi turhauttavaa. Mulla on kyllä joku muistikuva sun nimimerkistä… Ja aivan mielettömän ihanaa, että olet kirjoittanut Anna palaa, Anna! Ihmeellistä! Kyllä se on kuule jotenkin vaikuttanut, vaikka ei olisi tullut kommentin muodossa perille asti, mutta jotenkin telepaattisesti ainakin. Kommentoi lisää jatkossa, nyt kun ollaan päästy yhteen?

      • Nelia says

        Ilman muuta kommentoin! Ja luen blogia nyt entistä suuremmalla innolla, niin kovasti tässä uudessa ympäristössä viihdyn. Mutta katsotaan toivotko vielä tätä, kunhan lukaiset tuon uusimman kommenttini alla. ?

  7. Nelia says

    Oi autuutta, siinähän se kommenttini on! Voi mutsi, mutsi. Seuraavaa kertoessani en varmastikaan voi välttyä antamasta itsestäni epäilyttävän stalkkerin vaikutelmaa. Täytyy se vaan hyväksyä osakseni, sillä pakko on kertoa!
    Olet onnistunut maalaamaan niin elävän kuvan mutsistas blogissa, että vannon nähneeni hänet Helsingin Café Succesissa eräänä lauantaipäivänä joitakin viikkoja sitten! Enkä suinkaan itse ollut sillä kertaa edes kahvilassa sisällä, vaan viiletin mieheni kanssa vieläpä melko vauhtia ikkunan ohitse ja satuin vain vilkaisemaan sisään. Tokaisin täysin spontaanisti rinnalla kiirehtivälle siipalle, että Kirjatoukan mutsihan se istui tuossa kahvilassa, vain kohdatakseni hämmentyneen vastatuijotuksen. Selitettyäni Kirjatoukasta, Herra Kamerasta ja blogista sain seuraavaksi vastailla kysymyksiin siitä, miten voin tietää miltä jonkun bloggaajan mutsi näyttää tai ylipäätään mitään mutsista, jolloin henkeä vetämättä päästin ilmoille, että voi kuule on semmoinen mutsi!
    Kahvilan pöydässä istunut nainen oli ilmielävästi sama, jonka kuvia näin TOISSA JOULUN postauksissasi. Noiden muutamien ohikiitävien hetkien aikana hahmotin ja tunnistin kokonaisen henkilön edesottamuksineen, ja mainittakoon, että nainen katseli tuolla hetkellä alaviistoon, ehkä syventyneenä kalenteriinsa, läppäriinsä, kahviinsa tai kukaties muistikirjaansa (mikäli on tässä suhteessa tyttäreensä tullut)! Samassa pöydässä istui myös mies, ehkä faija?
    Mutta mutsistas oon varma! Joten vaikka minulla on mielestäni loistava assosiaatiokyky ja tämä voi selittää osan ilmiömäisestä tunnistuksesta, mietipä Anna, mitä tämä kertoo sinusta kertojana, loistavasta taidostasi vangita elävää elämää sanoiksi!
    Jos rohkenet, kysypä mutsiltas, onko tullut viime aikoina kuluttaneeksi Succesin penkkejä! Voimme sitten tuulettaa kaikkien meidän kolmen (mutsis mukaan lukien) ilmiömäisyyttä. Jos taas näin ei ole, niin punastelen nolona, mutta edelleen voidaan tuulettaa sun ja mutsis ilmiömäisyyttä.

    • Anna says

      En kestä! Pakko oli soittaa heti mutsille, joka nauroi niin että se kuului Katajanokalta Hankoon ihan ilman mitään luuriakin. Hän ei vain myönnä olleensa Café Succesissa minään lauantaina lähiaikoina (joka ei tietenkään takaa etteikö hän siellä olisi ollut, tunnettehan hänet…) mutta minä kysyn, että ethän vain sattumalta sekoita kahviloita, sillä Café Strinbergissä hän OLI eräänä lauantaina, ja faijan kanssa? Tiedän sen, koska siellä olin myös minä <3
      Oli miten oli, aion tuudittatua tuohon kehuskeluun minusta kertojana ja elämän vangitsijana, sillä ehdin jo rakastua ajatukseen!

      • Nelia says

        Niin vain on ryhdyttävä täällä sitten punastelemaan nolona, sillä Strindbergin ohitse en tuolloin kävellyt. Ja jos olisin kävellyt ja nähnyt ikkunasta sisällä Hangon Annan, olisin mitä todennäköisimmin kiljunut miehelleni Espan täydeltä, että tuolla istuu KIRJATOUKKA, tuolla noin, enkä olisi huomannut mutsia ja faijaa.
        Erittäin paljon istuvammin “The Mutsin” näin jälkeen päin ajatellen kyllä voineekin tavata juuri Strindbergissä kuin Succesissa. Tuona taannoisena lauantaina visio oli kuitenkin vahva! Ja tämähän ei mitenkään suinkaan vähennä kertojuuttasi tai elämän vangitsijuuttasi – päinvastoin. Tulkintasi elävästä elämästä on nähtävästi niin jykevää, että elämäsi hahmot seikkailevat lukijoidesi (ainakin yhden lukijasi) päässä ja päiväkävelyreiteillä ihan sujuvasti, missä ja koska vain! Tulevat päiväkävelyni alkoivatkin juuri tuntua hurjan paljon jännittävemmiltä!

        • Anna says

          Tämä on joka tapauksessa aivan ihana stoori ja ilahdutti valtoimenaan mua ja mun mutsia. Pidä silmät auki, seuraavalla kerralla me saatamme olla totta! <3

  8. Tarja says

    Mutsit on vaan niin parhaita. Jos et usko kysy vaikka mun pojalta. Se kyllä kutsuu mua “morsan”, mutta rakastaa silti, ja kovasti!

  9. Hei, luin aiemmin pohdinnoistasi uuden blogin ja nimen kanssa Kirjatoukka blogin puolelta. Lähdin eilen katsomaan sinne miten asia on edennyt, ja vastassa olikin tieto muutostasi uuteen osoitteeseen. Tietenkin siirryin heti uuteen osoitteeseen tutustumaan ja; todella upea on lopputulos! Nimivalinta on hyvä ja visuaalinen asu todella tyylikäs. Ja niin paljon mielenkiintoista luettavaa. Onnistunut muutto näin lukijan näkökulmasta!

    • Anna says

      Kiitos, ihana kuulla, tämä on ollut hurjan jännittävää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.