Valitse sivu

Jaa, vai niin. Tänne pitää nyt tosiaan sitten vielä kirjoitellakin, ei auta että vain seilaa omilla sivuillaan ja ihailee uutta blogikotiaan. Tai ihailee ja ihailee. Kuten oikeassakin kodissa sitä näkee usein vain kaiken mikä vaatisi pientä laittoa (ja kun sanon pientä tarkoitan esimerkiksi sitä valtavaa tyhjää laikkua keittiön nurkassa, eli sitä hätäpäissään purettua takkaa).

Mutta me olemme nyt uusia ihmisiä ja me suhtaudumme valoisasti keskeneräisyyksiin ja epätäydellisyyksiin, pieniin vastoinkäymisiinkin, ja siihen, että syötimme väärän osoitteen Blogloviniin ja nyt se ei anna vaihtaa sitä ja meidän pitää kirjoittaa jonnekin AMERIKKAAN tai jonnekin ja selittää vuolaasti kuinka valtavan suuresta LANSEERAUKSESTA on tässä kyse ja että voisivatko he ystävällisesti vaihtaa sen www-osoitteen, koska todennäköisesti puoli Suomea ja aika iso osa Belgiaakin odottaa henkeään pidätellen, työnteosta täysin halvaantuneena, että Anna palaa Anna olisi korrektisti Bloglovinissa.

No, arvasitte jo, että kun sanoin me tarkoitin minä. Olen vielä pienessä identiteettikriisissä (hahahahahha, ihan kuin joskus olisi ollut aika jolloin EN OLISI ollut jossain kriisissä!) ja väreilen hahmottomana olentona jossain Kirjatoukan, Anna palaa Annan ja tavallisen Annan välimaastossa.

Ystävä muistutti, että siitä on kolme viikkoa kun istuimme alas ja kyselin hänen mielipidettään blogin nimestä, alustasta ja kaikesta. Nyt sivusto on jo auki ja rokkaa tuolla menemään melkein omin jaloin, niin etten tahdo perässä pysyä. Anteeksi, jos en ole ehtinyt vastata viestiisi eri kanavissa, niitä tuli niin paljon, että pelkään missanneeni jokusen. Kiitos jokaisesta pienimmästä peukalon painamisestakin, kaikki eilen oli niin kovin jännittävää, stressaavaa ja ylitsevuotavaa, että olisin pudonnut varmaan polvilleni, ellette olisi kannatelleet.

(Ainakin osa huomasi, että blogi muun muassa lipsahti kiinni ja salasanan taakse juuri kun uusi osoite oli jaettu joka paikassa. Ja että blogin esittelypostaus ei auennut lainkaan. Sen sellaista. Olin myös todella uskomattoman pönttö ja laskin blogin liveksi juuri ennen kuin minun piti rynnätä lapsen koululle noin tunnin kestävään VANHEMPAINVARTTIIN, joten samalla kun kuuntelin lapseni koulumenestys ja -menestymättömyysasiota kasvoillani olen erinomainen äiti, kasvattaja ja kohtu -ilmeeni, näin salaa sylissä pitämäni puhelimen vilkkuvan kuin hullu kaikkea ongelmallista. Valehtelematta luulin, että sydämeni singahtaa kurkun kautta minusta ulos ja opettajanpöydälle.)

Lopuksi teitä epäilemättä kiinnostaa (epävirallisen lukijatutkimuksen mukaan enemmän kuin ikinä mikään mitä minä teen) mitä The Mutsi sanoi blogiuudistuksesta. Mutsi sanoi

ihan kiva

Jumalauta mutsi nyt kyllä.

Cannesissa sataa äärimmäisen harvoin lunta, mutta kun sataa, on se kaunista katsella. Kuvan alkuperä ei valitettavasti tiedossa.