Valitse sivu

Onko teidän perheissänne vakiintuneita matkaansaatto-lauseita?

Promenaadiystäväni kertoi, että heidän suvussaan eräällä isoäidillä oli tapana jäädä portille huutamaan muistutuksia ja varoituksia lähtevien perään. Nykyään riittää, kun joku huikkaa “Yllebyxorna i topp!” . Se sisältää kaikki maailman lähtölitaniat jo itsessään.

Meillä, kun olin pieni, äiti varoitti aina lähtiessään meitä kotiin jääviä lapsia: “Älkää tunkeko jalkoja patterin väliin.” Niin piti sanoa, koska niin olimme todellakin tehneet. Tai siis pikkuveljeni oli. Sekin lause oli ensin pidempi, sisälsi tulitikut ja ovien avaamiset ventovieraille, mutta lopulta se typistyi vain tuohon lauseeseen. “Älkää tunkeko jalkoja patterin väliin.”

Ja minä sitten. Minä seison kivirappusilla ja katson kun kolme ankanpoikastani lähtee kouluun ja kiljun varoituksen sanoja niin että Bulevardi raikuu. Siitäkin pitkästä listasta on jäänyt jäljelle ilmeisesti olennainen: “Varokaa puusta putoavia lehtiä!!!”