comments 16

Häslä

Jennifer Lawrence elokuvassa American Hustle on uusi hiusidolini. Muutenkin tuo 70-luvun look viehättää, 70-luvun lasta. American Hustlessa kyseistä vuosikymmentä saa kuulemma kyllikseen, eikä se rajoitu vain kampauksiin, meikkeihin ja vaatteisiin, vaan myös vallan viimeisen päälle lavastettuihin interiööreihin.

Hiuslaitteen lisäksi voisin ottaa Jenniferin leukalinjan. Katsoin päivänä muutamana videokuvaa itsestäni ja melkein putosin penkiltä. Mitämitämitä mun naamalle on tapahtunut, onko se pudonnut puoli metriä alaspäin viime aikoina? Sanonpahan vaan, rakkaat lukijani, että kun nainen täyttää neljäkymmentä, kaikki romahtaa.

Ajelimme viime lauantaina drinkeille Brondan baariin. Nerokasta. Ihan yhtä nerokasta ei ollut isku Stockan meikkiosastolle yhden Border Linen (giniä, pinkkiä greippimehua, minttua, sitruunaruokoa) jälkeen ulisemaan että tehkää mun naamalle joooooootaaaaaiiiiin.

Meikkimyyjä from heaven kyseli ensin asiantuntevasti kauneudenhoitorutiineistani. Noh, illalla pesen kasvoni millä milloinkin ja aamulla laitan jotain rasvaa. Nivean sinisestä peltipurkista, esimerkiksi.
“Kai te kuitenkin teette säännöllisesti kuorinnan ja käytätte naamioita?”
(Milloin, oi milloin minua ryhdyttiin teitittelemään meikkiosastoilla ja tarjoamaan tuotteita “vanhenevalle iholle”?)
Hymyilen pahoittelevasti. Myyjä alkaa mennä jotenkin ihan mutkalle.
“Seerumia?” Ravistan päätäni.
“Yövoidetta?” hän jo kuiskaa. Koen pakottavaa tarvetta pyytää anteeksi.
Kasvoveden ja silmänympärysvoiteen kohdalla voisin melkein vannoa, että hänellä on kyyneliä kauniisti rajatuissa silmissään.

Kävelen lopulta pienen, kauniin paperikassin kanssa ulos. Nyt alkaa uusi elämä!
Unohdan kassin Stockan Herkkuun, siihen leivostiskin eteen.

Oikeasti uskon, että kauneuden, terveyden ja hyvän unen salaisuus on – ei, ei gini senkin höpsöt, vaan riittävä määrä Hangon erinomaisen raikasta meri-ilmaa ja hanavettä, päivittäin.

Herra Kamera kävi katsomassa American Hustlen itsekseen, minä en ole sitä vielä nähnyt. Pyysin häntä kirjoittamaan teille elokuvasta pari sanaa, mutta siihen hänellä ei ollut aikaa. “Entä haastattelu?” kysyin, ja sehän sopi kiireiselle miehelle. Sain puhelinajan.

Kirjatoukka: Kävit sitten katsomassa American Hustlen. Mitä pidit?
Herra Kamera: Se oli ihan hyvä.
Kirjatoukka: Haluatko tarkentaa vähän?
Herra Kamera: Siis, oli se kyllä, ihan tosi hyväkin. Välillä.
Kirjatoukka: Mitä vielä haluaisit kertoa elokuvasta lukijoillemme.
Herra Kamera: Eipä siitä sen kummempaa.
Kirjatoukka: Asia selvä. Lukijat ovat varmasti aivan liekeissä tästä.
Herra Kamera: Kiva.

16 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.