comments 22

Haastettuna

Harasek pisti pahan! Tai siis hyvän, mutta vaikean. Suomen ahkerimmalle marisijalle tämmöinen positiivisuushaaste on kiven takana. Olen nyt kaksi päivää yrittänyt löytää jotain valopilkkuja elämästäni.

Keksisin kaikenlaista virkistävää narisemista vaikka kuinka paljon, kuten esimerkiksi kolme huonoa asiaa päivissäni. Helppo! Astianpesukoneen täyttäminen ja tyhjentäminen. Työn ja vapaa-ajan erottaminen. Se fiilis kun pussilakana nielaisee pesukoneessa muut pyykit ja niitä märkiä mönttejä pitää kaivella sieltä pussilakanan sisältä. Vihaan sitä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

❤ Aamut
Nousen aina aika innoissani ylös, ja aikaisin. En oikein käsitä miksi, koska elämäni on pääosin suunnattoman tylsää. Mutta jollain alitajunnan tasolla uskon lapsenomaisesti aina, että TÄNÄÄN LÄHTEE!

❤ Nettiyhteys
Viekööt korppi, mutta rakastan kaikkia vempeleitä, joiden avulla pääsen käsiksi siihen mittaamattomaan määrään tietoa ja hupia, mitä maailmalla on tarjota. Ihmiskontaktit, aivan yliarvostettu juttu.

❤ Sängyssä lukeminen
Sanon melkein joka ilta sänkyyn puikahtaessani samat sanat: päivän paras hetki! Rakastan peittoja, tyynyjä ja lakanoita, ja minusta on aina ihanaa päästä reissuilta omaan sänkyyn. Ja sitten kirja käteen.

Yöpöydälläni on juuri nyt:
Rafael Donner, Ihminen on herkkä eläin
Merja Mähkä, Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka
Laurent Gounelle, Matka yli onnen esteiden (onko joku todistettavasti pystynyt lukemaan tämän loppuun, meinasin luovuttaa jo siinä vaivaannuttavassa Nicole Kidman-kohdassa?)
Helena Petäistö, Ranska, Macron ja minä
Thadée Klossowski de Rola, Vie Rêvée

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

❤ Suu
Olen aika hyvä suustani, hyvässä ja pahassa. Blogissa olen säyseä kuin pieni kontiainen, mutta tosielämässä mielipiteissä löytyy, osaan terävästi kiteyttää asioita ja osoittaa lasermiekalla epäkohtia. Lempilauseeni on kaikkiko mun pitää itse tehdä, joka on johtanut mm. siihen, että olen ilmoittanut olevani Ranskan jalkapallojoukkueen käytettävissä valmentajan tehtäviin. Puhujana osaan ottaa yleisöni ja olen oikeasti aika hauska. Rakastan säkenöivää väittelemistä ja olen heikompien puolella.

(Sitä en tiedä miksi sensuroin itseäni täällä niin kovin? Pelkoa se varmaan on, vaikka muuta väittäisin. Päätän myös etukäteen itsekseni, mistä saatatte olla kiinnostuneita ja mistä ette, ja kuten olemme huomanneet, seulani kiinnostavien juttujen suhteen sen kuin tiukentuu. Haluaisin kirjoittaa joka ikinen päivä, minulla olisi siihen aikaa eikä aiheistakaan ole pulaa. Mutta torppaan 19/20 postauksesta ennen ensimmäistäkään kirjoitettua kirjainta. Koitan pyristellä tästä nyt eroon, ja olinkin ajatellut, että haastan itseni kirjoittamaan helmikuussa joka päivä jotain. Nyt on jo kuudes päivä, ja olen jumissa. Sitä paitsi sen sijaan että kirjoittaisin kaikenlaista lystikästä ja kiinnostavaa, kirjoitan joka toisessa postauksessa sivukaupalla siitä etten kirjoita. Nero.)

Suu on myös tosi, tosi kiva ruumiinosa lempiharrastusteni eli hyvin syömisen, viinin juomisen ja suutelemisen kannalta. 

❤ Aivot
Rakastan aivojani, ne ovat notkeat, kipinöivät herkästi uusille asioille ja rassaan niitä päivittäin. Tällä hetkellä perehdyn mm. Guatemalan vallankumoukselliseen maya-löytöön  ja yritän verrytellä kreikankielentaitojani. Myös ruotsalaisten feministien parisuhteet kiinnostavat.

Mutta sitten taas toisaalta olen vähän semmoinen maustelaatikko: Näyttää ehkä runsaalta, mutta jokaisen tiheästi tungetun lasipurkin tai litteän pussin pohjalla on vain vähän jotain hippusia, osassa parasta ennen -päivämääräkin jo mennyt.

Tämän olen perinyt mutsilta, hänellä on myös taito imeä triviaaleinkin asia itseensä. Tiedämme aivan kaikesta hyvin vähän. (Olen aivan varma, että jos näyttäisitte hänelle esimerkiksi Selviytyjät Suomi-ohjelman osallistujien kuvat, hän tietäisi kuka kukakin on. Kukaan normaali ihminenhän ei vaan voi tietää.)

Mutta mutsi osaa sanoa kirjoistakin kahdessa sekunnissa ovatko ne hyviä vai eivät aukomalla opuksia Akateemisessa ja tuijottamalla sattumanvaraisia rivejä piinkovalla katseella. Tällä tempulla hän koitti viime viikolla tehdä minuun vaikutusta kirjakaupassa. Näytösluontoisen testin läpikäynyt yllämainittu Rafael Donnerin kirja kuulemma on huono.

❤ Sydän
Kaikesta huolimatta minulla on myös suuri sydän.
(Olen myös voittanut koulussa empaattisuuspalkinnon, enkä ole koskaan, ikinä myöhässä!)

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI
(Enkä sano nyt perhe, koska boooring ja itsestäänselvää.)

❤ Hotelleissa remeltäminen Parkkosen kanssa
Aamiaisia vuoteeseen, kiiltäväkantisia lehtiä, myöhäisiä check-outeja. Paksuja kylpytakkeja ja vohkittuja tossuja. Me todella osaamme nauttia hotellielämästä ja onkin huutava vääryys, ettei meitä ole palkattu hotellitestaajiksi. Nauttimisen lisäksi haukansilmäni ja nyanssien tajuni olisi myös valjastettavissa maailman hotellielämän kehittämistarpeisiin.

❤ Kajalkynä
Voi taivas miten voi ihminen kajalia rakastaa! Olen itse asiassa melko varma, että Herran enkelitkin keksivät haluta kajalia heti Jeesuksen jälkeen. He olivat ikään kuin että Jeesushommat check, mutta milläs me saadaan nämä kalvakat enkelinsilmämme vähän paremmin esiin? Ja silloin niitylle paimenien lomaan astui joku Lähi-Idän ihme ja sanoi että kas tässä enkelit teille vähän lyijyä, sillä suttaatte ja hyvä tulee.Sattuuko muuten semmoinen rajauksien tatuoiminen ihan älyttömästi?

❤ Meidän talo
Jos sä rakastat mua, sä ostat mulle ton talon.

Valkoinen hassunmallinen kivitalo keskellä Hankoa, muutama askel merenrannasta. Takorautaparveke, kaari-ikkuna ja pihapöytä suuren vaahteran alla. Yli sata vuotta historiaa, alle 18 astetta lämmintä. Ei seiniä, mutta tilaa. Tällä talolla on iso rooli siinä, miten minusta tuli minä ja miksi ikuisesti uskon, että hulluimmatkin haaveet voivat käydä toteen.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

❤ Matkat
Meksikosta juuri ja juuri toivuttuani mielessä siintävät jo ainakin Etelä-Ranska, Kreikan Peloponnesos ja se Kööpenhamina. Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän haluan matkustaa. Mutta koska minä olen minä, kaipaan aina matkoilla vähän kotiin, ja kotona reissun päälle.

❤ Uudet ystävät (vanhoja unohtamatta)
Elämä heitti tässä jokunen aika sitten tielleni kaksi ihanaa naista, joita saan nykyään kutsua ystävikseni ja muusikseni. He ovat tuoneet elämääni naurua, kauneutta ja sisaruutta, ja hellästi kiskoneet minua erakkoluolastani valoon.

❤ Blogi
Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

❤ Pakottomuus
Aika ajoin vonkaan jonkun määrittelemättömän blogimenestyksen perään, mutta toisaalta: en halua kirjoittaa minkään tekstimääräkiintiön mukaan, ahdistun yhteistyöajatuksista (menen lukkoon), enkä missään nimessä hingu mihinkään gaaloihin. Mitä sitten haluan? No, sanotaanko suoraan, että haluan, että joku maksaa minulle 5 000 euroa kuukaudessa ja saan kirjoittaa mistä huvittaa, silloin kuin huvituttaa.

(Tajusin eilen olevani blogimaailman Paavo Väyrynen. Sitkeästi täällä kirjoittelen itsekseni vuodesta toiseen, tunnen katkeruutta koko maailmaa kohtaan, pidän itseäni messiaana ja ponkaisen aina noin kuuden vuoden välein yllättäen hetkeksi valokeilaan.)

❤ Kärsivälliset lukijat
Te olette kyllä kultaa ja teillä on lehmänhermot. Te olette itse asiassa vähän kuin Parkkonen kotioloissa! Mä aina ihmettelen, että miten se mua jaksaa, koska GRAAH. Mutta hyvin se väittää jaksavansa, ja tykkäävänsä, ja kuulemma saan sen edelleen joka päivä nauramaan tai ällistymään. Ihme tyyppejä.

❤ Kolmanneksi…
koska en nyt viitsi itse itseäni koko ajan kehua, niin lainataan Stellaa:

Anna palaa Anna on yksi Suomen parhaista blogeista, viihdyttävä, älykäs ja samaistuttava…

Enpä olisi sitä paremmin osannut sanoa!

Kuva Carl-Gustaf Liliuksen näyttelystä Tammisaaressa viime vuodelta. Samaistun rimpuileviin, sinisiin naisiin. Meidän talomme oli aikoinaan muutamia vuosia hänen ateljeensa. Tänä vuonna tulee 20 vuotta Liliuksen kuolemasta, emmekä me ikinä ehtineet tavata.

Tämä nauratti mua tänään: Brigitte Bardot ja Catherine Deneuve saivat kylmää kyytiä Saturday Night Livessä, ja ihan ansaitusti! Jaan tämän myös siksi, että olen vähän Catherine Deneuven näköinen, joka kirjattakoon kohtaan 2. Olkoonkin, että muistutan nimenomaan 70-vuotiasta Deneuvea.

22 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.