comments 23

Hääpäivä oli ja meni


Nainen ja mies (tai tyttö ja poikahan
he silloin vielä olivat) tapaavat. He syövät ystävillä rapuja,
tanssivat koko illan, heräävät vierekkäin. Poika lähtee
kauppaan, ja pyytää tyttöä odottamaan peiton alla. Tyttö
kuitenkin nousee, pukee, taivuttelee kuohuviinipullon korkista pienen
tuolin, laittaa nojalleen sitä vasten viestin ja sulkee oven perässään.
Kun
poika palaa, hän lukee ällistyneenä käsinkirjoitetusta
lappusesta, että ”Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi
osterin – Jaakko III”. Ei yhteystietoja.

Onneksi heillä
on yhteisiä tuttuja. Tyttö on taas pojan
luona, ja tuijottaa pojan kirjahyllyä. Siellä ovat kaikki samat
lempikirjat kuin tytönkin hyllyssä, ja lisäksi muutama himottava uusi.
Poika tarjoilee sitruunapippurilla
täplitettyjä banaani-avokadoleipiä (on sitä avokadolla hurmattu
ennenkin!), ja he istuvat vierekkäin burgundinvärisellä sohvalla,
jonka jouset ovat paikoin pettäneet, ja kangas jo kulunut nypyliäiseksi.
Asunnon
jokainen seitsemästätoista neliöstä tuntuu olevan täynnänsä
heidän kihisevää odotustaan. Ikkunan takana Halkolaiturissa köydet
natisevat kaljaaseissa, purjelaivat keinuvat ja niiden kyljet punehtuvat putoavan
auringon värisiksi. Kysellään lempielokuvista, kun ei muutakaan osata.
”Buñuelin Andalusialainen koira”, sanoo poika. ”Bill
Murrayn What about Bob”, vastaa tyttö.

Viikot
kuluvat, lankapuhelin laulaa, ja tapaamisia on yhä useammin. Aamulla sotkuisen yksiön ilmassa tanssivat pölyhiukkaset ja sängyssä luetaan kaksiäänisesti sarjakuvat. Tuttavapiiri katsoo noita kahta ihan erilaista, ja lyö
vetoa seurustelun kestosta. Ylin tarjous on kaksi kuukautta, ja sillä
voittaa aikanaan konjakkipullon. Tyttö piirtää huulipunalla
porttikonkiin sydämen ja kaksi kirjainta ja joutuu seuraavana päivänä pesemään ne talonmiehen kanssa juuriharjalla pois.

Kun ollaan enemmän yhdessä kuin erikseen, keksitään hölmöjä
lempinimiä, tavarat alkavat sekoittua ja riidellään vähemmän
kuin rakastetaan, se riittää syyksi laittaa hynttyyt yhteen.

Ensimmäinen typykkä syntyy, sitten heti perään toinen. Mies
on niin väsynyt, että nauraa Morsiamen isä-elokuvalle kunnes putoaa sängystä. Kolmas lapsi, pieni poika, syntyy vähän myöhemmin. Naisen äiti ilmoittaa, että jos pari ikinä eroaa, mies jää sukuun.

Mitä
tästä opimme? Katso aina pojan kirjahyllyyn, ja ole rehellinen
elokuvamakusi suhteen.

Nimim: Kohta kaksikymmentä vuotta kimpassa. (Hääpäiviä 13.)

23 Comments

  1. Ihanaa, 1.2 tuli täyteen 27 vuotta postia samalla sukunimellä, 29 vuotta hammasharjat asuneet samassa kupissa.
    Sokkotreffien jälkeen, ei huono tulos ei.

    Onnea ja tuplasti lisää yhteisiä kirjoja ja elokuvia !

    • Onnea TEILLE! Sokkotreffien tulosta, aika mahtavaa! Hyvää Ystävänpäivää 🙂

    • Samoin, Happy Valentine´s day, ihan vierekkäin hääpäivän kanssa, ei lasketa synniksi jos yhdistää ja venyttää niitä kokonaiseksi juhlaviikoksi!

    • Kiitos onnitteluista. Nykyäänhän minä ostan valtaosan Herra Kameran kirjoista, lahjoiksi, joten edelleen kirjahylly, hänenkin osansa siitä, on hyvin mielenkiintoinen 😉

  2. Kauniisti kerrottu. Minäkin katsoin aikoinaan tulevan mieheni kirjahyllyyn, ja totesin että mies jolla on niin paljon kirjoja, ei voi olla huono valinta. Ehkä ne kirjat eivät ihan vastanneet omaa makuani.. paljon omaani filosofisempaa ja tieteellisempääkin… mutta joka tapauksessa, määrä oli vaikuttava. Edelleen hän taitaa lukea enemmän kuin minä itse 🙂

    • Filosofista ja tieteellistä, uuh! Hyvä valinta! Lukeva mies on komea!

  3. Anonyymi says

    Vieläkö yrität sanoa, että et osaisi kirjoittaa romaania – en usko siihen väittämään. Eli jään odottelemaan. Hyvää ystävänpäivää teille kummallekin. t Tytti

    • Haa, Tytti, mutta kun mulla ei ole yhtään mielikuvitusta! Kyllähän sitä höperehtii näistä omista pienistä asioistaan mutta kokonainen romaani…. No jaa, ehkä sellainen "Vuosi Provencessa" tyyppinen onnistuisi, Hanko-versio siis 🙂

  4. Tytti taitaa puhua asiaa…? Jos on aikoinaan "rokotettu kirjoitusmusteella", se on saatava paperille 🙂
    Ja sinulle on selvästikin käynyt niin!

    • Kiitos, aika ihanaa, että ajattelette noin! Mutta enhän minä mitään kirjaa ehdi kirjoittaa, kun mulla on tää BLOGI 😉

    • No tuuppaa tänne sitten lisää samanlaista tarinaa kun tässä postauksessa niin saadaan nauttia päivittäin 🙂

  5. Ihanaa tekstiä joka sai minut melkein kyyneliin.

    Stor kram – iso halaus,
    Carina

    p.s. också jag väntar på att få läsa romanen när den kommer ut 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.