comments 11

Erään flunssan anatomia

Eiks luulis, että kun syö tämmöisiä salaatteja monta kertaa viikossa, niin ei koskaan tule kipeäksi? Kaunistuu vaan, ja valloittaa maailman?

Mä olen nyt kuitenkin kurjassa flunssassa, voittamattoman sijasta olen voimaton ja turhautunut.  Ja kyllä, olen kokeillut kanakeittoa, chiliä, inkivääriä, valkosipulia, sitruunaa ja ranskalaisia perunoita. Ei auta.

Silloin kun vielä tein ihan hulluna töitä, tyyppiä yötä päivää ja vähän päälle, kehoni keksi, että raivokas kurkkukipu on se juttu, jolla minut saa pysähtymään. Kun vie ihmiseltä yöunet ja ääneen ja korvaa aivot kukkakaalilla, niin siinä on tykeimmältäkin tykiltä jalat alta. Tiukimmissa paikoissa hälytysjärjestelmäni iski kaupan päälle vielä korvatulehduksen ja silmätulehduksen, jos en muuten ymmärtänyt vihjettä. Jokin minussa oppi laukaisemaan rajun taudin aina kun moottori ylikuumeni.

Mutta miten ihmeessä opettaisin nyt kropalleni, että se saa hellittää hengenpelastajan roolistaan, olen oppinut läksyni? Että enää ei tarvitse aina turvautua megalomaaniseen flunssaan, kun kierrokset vähän kovenevat? Että täysi tohina voi nykyään merkitä vain isoa iloa ja lisää virtaa, eikä ole syytä painaa paniikkinappia eikä käynnistää palovaroittimia vaikka vauhtia olisi välillä vähän enemmänkin? Miten tästä kierteestä pääse pois??

Viime aikoina on ollut ihan superpaljon kivoja juttuja, uusia projekteja, hyvää säpinää. Ei ihan vielä tarpeeksi töitä, enemmänkin saisi olla, mutta on ollut niin ihanaa TEHDÄ, vaikean kesän jälkeen. Olen pursunnut ideoita ja uinut inspiraatiossa. Sellaista onnellista hurmaa, kun asiat vihdoin loksahtelevat kohdilleen. Ja arjen lisäksi paljon juhlia. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Yllättäviä matkamahdollisuuksia.

Mitä tekee kroppa. Pam. Kanveesiin.

11 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.