Valitse sivu

Vielä yhteenveto ja arvostelut näkemistämme elokuvista. Melko sellainen ahdistava oli ohjelmisto tänä vuonna, mutta hei, elämä on!

Helsinginkatua pitkin (Suomi) – No mutta tän te jo tiedätte. Nuoruus iski päälle.

Gloria (Chile) – “Eiks tää koskaan lopu?”

Night train to Lisbon (Irlanti, Norja, Ruotsi) – Ainoa asia josta pidin, oli Jeremy Ironsin silmälasit ja nekin menivät rikki. Miten voi olla mahdollista, että KAIKKI muut tykkäsivät, paitsi me?

Twenty Feet from Stardom (USA) – “You have a talent girl, you gotta use it girl!”

Prinsessa Kaguyan tarina (Japani) – “Oih..!”

Ida (Puola) – Esittelyssä kuvailtiin elokuvaa sanoilla “äärimmilleen latautunutta ahdistusta”. En mennyt. Herra Kamera meni. Oli kuulemma äärimmilleen latautunutta ahdistusta.

The Lunch Box (Intia) – “Voiko tää pyöriä yhden lounasboksin ympärillä tää koko elokuva?” Kyllä voi.

Menneisyys (Iran, Ranska) – Jos ei oteta huomioon ensimmäisen elokuvan tunnekuohua, joka ei johtunut niinkään elokuvasta vaan hirmuisista flash backeistä, niin tämä oli festareiden paras elokuva. Huh… Mutta yks juttu. Mitä ihmettä on tapahtunut napakalle puolentoista tunnin leffakestolle?? Melkein kaikki elokuvat olivat yli parituntisia, ja melkein kaikista olisi voinut leikata puoli tuntia haahuilua kevyesti pois. 

Joo, ei ehkä ollut Peter von Baghin henki nyt tässä edellä puhumassa kauttani, mutta myönnän aivan auliisti olevani sellainen viihteellinen ja pinnallinen elokuvaihminen. Hirmuisen kivaa oli joka tapauksessa huomata miten kansainvälinen kattaus meidänkin leffamenustamme muodostui. Maailma on suuri, ihmiset pieniä, ja hyvin hyvin samanlaisia joka puolella. Rakkaus, se meidät kaikki yhteen solmii.

Kiitos Hangon Elokuvajuhlien tiimille, huippua minkä tapahtuman taas toitte meidän marraskuuhumme. Kiitos myös iki-ihana Kino Olympia, tästä ja siitä, että olette olemassa ympäri vuoden <3

Peukuta Elokuvajuhlia Facebookissa, niin saat ensimmäisten joukossa tietoa seuraavista festareista ja muustakin Hangon elokuva-annista pitkin vuotta.